Share |
skannaa0001.jpg

Turistipapin päiväkirja

Kausi 2017-2018/ Pentti Kallioranta

(Edellisten kausien päiväkirjat päiväkirja-arkistossa)

Syyskausi 2017 (viikkonumeroiden mukaan uusin ylimpänä)

Viikko 48

Jälleen Kyproksella. Ihan mukavalle tuntuu nyt ajatus asettua kahden kuukauden ajaksi vähemmälle reissaamiselle. Uusia ihmisiä on tullut mukaan kuvioihin. Taitavat tosin olla ihan konkareita täällä asumiseen, mutta minulle uusia ja virkistäviä tuttavuuksia. Pallopelissä tapasin ja sitten vielä lauluillassa. Lauluillan päätteeksi luin Psalmin 121, Matkalaulun: "Minä kohotan katseeni vuoria kohti. Mistä saisin avun? Minä saan avun Herralta, häneltä joka on luonut taivaan ja maan." ja viimeisessä jakeessa: "Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina."

Lauantaina Suomi 100 vuotta -tilaisuus Limassolin Suomi-koululla. Oppilaat istuttivat itsenäisyyden juhlavuoden puun koulun piha-alueelle. Mukavaa oppilaiden ohjélmaa, omakohtaista teemalla "Mitä Suomi minulle merkitsee". Kaksi vanhempaa ihmistä muisteli, ensimmäinen lapsuuttaan sota-aikana ja sen jälkeen, toinen varusmiesaikansa itsenäisyyspäivän juhlintaa Turun seudulla. Suurlähettiläs korosti omassa puheenvuorossaan, että Suomi on kansakuntana kahdeksansadan vuoden ikäinen, vaikka itsenäisenä nyt sata vuotta. Suurlähettiläs nosti Suomen itsenäisyyden ajan tärkeimmäksi asiaksi yleisen oppivelvollisuuden tulon vuonna 1921. Pitkälti sen ansiota on, että Suomi on tänään sellainen maa, jollaisena me sen tunnemme. Suomen tasavallan presidentin videotervehdys ulkosuomalaisille ilahdutti myös meitä.

Uusi kirkkovuosi alkaa, ensimmäisen adventtisunnuntain messu St Catherinessa. Kirkon tienoo on täynnä elämää ja kuhinaa. Fransiskaanien kirkon joulubasaari. Ei puhettakaan, että kirkon lähettyville mahtuisi pysäköimään. Siispä kanttori soittimineen ja kirkkokahvitarvikkeet kirkon portilla kyydistä ja auto parin korttelin päähän. Ihanat vapaaehtoiset lupautuivat laittamaan kirkkokahvit.

Päivä on täynnä iloa, Sanaa Jeesuksen, nöyrän kuninkaamme saapumisesta, laulua - Hoosianna tietenkin - ihmisten kohtaamista yli kielirajojen. Kirkko on jo joulukoristeissaan. Kuusi sisäpihalla, adventtikynttelikkö kirkossa. Saimme käyttää Father Andrew'n seurakunnan adventtikynttelikköä. Lauloimme: "Nyt sytytämme kynttilän". Kirkkokahvien jälkeen liityn filippiiniläisten kanssa laulamaan tuttua joululaulua. Sävelmästä sen tunnistan, kieli on minulle outoa. Olan yli kurkatessani totean, että kirjaimetkin ovat ihan outoja. He laulavat omalla kielellään, minä suomeksi "Sai kuulla pieni Betlehem ilon suuren sanoman".

Luuk. 19:28-40 (Ensimmäinen adventtisunnuntai)

Aasínvarsan saamiseksi oli pätevä tunnussana. Sen tunsivat kaikki. Sen tunsivat aasin omistajat. Tunnusana oli "Herra tarvitsee sitä". Jälleen on kyse vapauttamisesta. Herra tarvitsee sinuakin ja on valmis, halukas ja kykenevä vapauttamaan sinut - ja minut - kaikista esteistä, jotka sitovat johonkin muuhun.

Siunattua adventin aikaa!

Viikot 46-47

Kaupoissa alkaa olla jo joulu esillä. Kreikan kielessä jouluun viittaava sana on Kristuksen syntymä. Siis ihan esim. joulupukkiaiheisen värityskirjan kannessa on tuo sanapari Kristuksen syntymä.

Pääsimme muuttamaan suurempaan asuntoon. Kolme makuuhuonetta, joista yksi joutaa vielä reilun kolmen viikon ajan palvelemaan matkalaukkuvarastona. Viihtyisä asunto, jos nyt ei oteta lukuun kadun toiselta puolelta rakennustyömaalta kuuluvaa melkoista kalketta, joka alkaa arkiaamuisin maanantaista perjantaihin puoli seitsemän maissa. Kova on rakentamisen tahti täällä. Näkyy kyllä keskeneriäisiä rakennuksia myös, sellaisia joiden valmistumisesta ei taida kukaan osata varmasti sanoa.

Naapurien kanssa vietimme tupaantuliaisia. Saimme kukkia: ihanan valkoisen orkidean, punakukkaisen tarhatimantti- nimisen ruukkukasvin. tTarhatimantin kukat ovat pimeän aikaan supussa hiotun timantin muotoisina, aamulla kai avautuvat. Sitten saimme sääkukan. Siinä on - uskaltaisiko luonnehtia - anilliininpunaiset kukat. En tiedä miten se käyttäytyy, mukautuuko jotenkin erityisesti säitten vaihteluun. Illan lopuksi iltahartaus lauluineen ja Psalmin 91 johdannolla: "Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: - Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan." (Ps. 91:1-2) Kannattaa lukea koko psalmi, sopii vaikka jokailtaiseksi iltarukoukseksi.

Mark. 13:33-37 (Valvomisen sunnuntai)

Toisessa evankeliuminkohdassa (Matt. 24:43) sekä apostolin kirjeessä (1. Tess. 5:2) Jeesuksen toisen tulemisen päivää verrataan yöllisen varkaan tulemiseen. Tässä pitää muistaa, että sekä Jeesuksen vertauksissa että Herran apostolien kirjeiden vertauksissa tälläiset viittaukset yleensä tarkoittavat vain yhtä tiettyä piirrettä asiassa, johon vertaus viittaa. Niin tässäkin. Varkaaseen viitataan vain siksi, että varkaan toimintaan liittyy yllätyksellisyys. Herran päivä tulee siis yllättäen - varkain. Kuitenkin kumpaankin voi jotenkin varautua.

Päivän evankeliumissa (Mark. 13:34) Jeesus puhuu ovenvartijan tehtävästä. Siinä pitää valvoa. Ovenvartija pitää huolta siitä, että varkaat ja tunkeilijat pysyvät loitolla. Hänen tärkein tehtävänsä on kuitenkin avata, päästää sisälle. Varsinkin, kun on kyse Jumalan valtakunnan ovenvartijasta. Avaaminen on aina suuri ilo, kun joku mielellään tulee sisälle Jumalan valtakuntaan kyllästyttyään kaikkeen rihkamaan, jota maailma tarjoaa.

Gal. 5:1 (Vapaasti valittu viikkotilaisuuden teksti)

Lauloimme keskiviikon viikkotilaisuudessa jo joulusta vähän etukäteen, ennen adventin alkamista. Ajasta ja paikasta riippumattomia ovatkin ne laulut, joissa on joulun todellinen sanoma, Jeesuksen syntymä ja sen tuoma ilo ja vapaus. Esimerkiksi laulu nimeltä Ilouutinen: "Maan ääriin kantautuu suuri ilouutinen" Laulu kutsuu kaikkia mukaan, uskomaan Jeesukseen ja laulamaan Hänen kunniakseen ja kiitoksekseen. "Vapauteen Kristus meidät vapautti." Tästä vapaudesta ei kannata luopua mistään hinnasta.

Joh. 3:16 (Vapaasti valittu viikkomessun teksti)

Ystävä kysyi pari tuntia ennen viikkomessua, mistä aiheesta aion puhua. En paljastanut etukäteen. Puhuin lahjan saamisesta.

Lahja on yllätys. Yllätyksen ei kuitenkaan tarvitse olla aina jotakin uutta ja erilaista aikaisemmin saatuun verrattuna. Hän, joka on kerran saanut parhaan lahjan, ei ilahdu enää muusta. Parhaan vihollinen ei ole niinkään paha, koska pahan huomaa pahaksi. Parhaan vihollinen on hyvä, koska hyvä muistuttaa liiaksi parasta. Ihminen luulee hyvää - omia tekojaan - riittäviksi. Lapsuuden uskoon palatessaan hän huomaa, että hyvä olikin rihkamaa.

Paras on todellinen aarre, Jumalan rakkauden aarreaitan kallein lahja, Jeesus. Jo rippikoulussa opimme: "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän."

Matt. 25:31-46 (Kristuksen kuninkuuden sunnuntai)

Taivaaseen on halu päästä. Taivas on valmistettu Jumalan luomaan ihmistä varten, sitä toista, pahaa paikkaa, ei ole tarkoitettu yhdellekään ihmiselle.

Juurihan puhuin torstain viikkomessussa, kuinka Jeesus on lahja, kallein ja paras lahja. Lapsen uskosta puhuin. Siitähän ovat teot mahdollisimman kaukana. Pitääkö nyt saarnata teoista. Kyllä, mutta ei nytkään ihmisen teoista, vaan Jumalan teoista Kristuksessa! Jumala antoi meille lähimmäisen, jotta rakastaisimme häntä niin kuin itseämme. Vain rakastamalla lähimmäistä voimme osoittaa rakkautta Jumalaan.

Kristus on tänäänkin nälkäinen ja janoinen - ruoan ja juoman tarpeessa, koditon - pakolainen, suojan tarpeessa - vaatteiden tarpeessa, sairas ja vankeudessa - hoivan, välittämisen ja rakkauden tarpeessa. Kristus toisessa ihmisessä, lähimmäisessä.

Mikä päivä on vielä tärkeämpi kuin tuomiopäivä? Tämä päivä!

Viikko 45

Maanantai meni Nikosiassa, käynti lähetystössä ja tutustumista Nikosian vanhaan kaupunkiin. Kuljimme Intercity-bussilla. Leppoisaa istua kyydissä, kun ammattilainen ajaa.

Tiistaina mölkkyä pelaamassa. Runsaasti osallistujia. Viime viikolla peliä seurannut ystävä Hongkongista ilmestyi jälleen paikalle ja osallistui toisella kierroksella itse peliin. Hienoja tyylinäytteitä antoikin.

Keskiviikkona retki vuorille. Menomatkalla Kouris'in patojärvi ja Laneian kylä. Kun katsoo, kuinka alhaalla vedenpinta on nyt, on vaikea kuvitella, että Alassan kylä on pitänyt rakentaa uudelleen vesirajan yläpuolelle. Puhuttelevena muistomerkkinä on pieni kirkko (kuva kuvagalleriassa), jonka seinät ovat vain osittain jäljellä, mutta torni seisoo kauniina ja risti korkeimmalla. Yritimme mennä Troodoksella Olymposvuoren korkeimmalle kohdalle, mutta se onkin sotilaallisessa käytössä. Vähän alemmas piti tyytyä jäämään.

Paljon on tällä saarella nähtävää ja paljon jää varmasti näkemättä. Totesimme, että yhtäältä ihan tavallista arkista elämää täälläkin on elettävä, mutta toisaalta kotimaan olosuhteista poikkeaviin asioihin sekä luonnossa että kulttuurissa on tosi kiinnostavaa tutustua.

Larnakan messussa oli perjantai-iltana koolla pieni joukko ihmisiä, joiden kanssa vietimme lämminhenkisen tilaisuuden kirkkokahveineen. Kiitokset Päiville kirkkokahveista ja terveisiä leipurille. Puitteet kirkossa (International Evangelical Church) ovat tosi hyvät. Auto oli tällä kertaa manuaalivaihteinen. Tämä seikka vaati jonkin verran keskittymistä. Toinen asia vuokra-autosta selvisi, kun kyytiläiset ihmettelivät, miksi pappi ajaa niin vauhdikkaasti. Auton nopeusmittari näyttää nopeuden maileina tunnissa.

Lauantaina jälleen minulle uusi paikka: Skandinaviska kyrkan Ayia Napassa. Ruotsalaisten pappi Anders oli ystävällisesti tiedottanut paikan päällä suomenkielisestä messusta. Väkeä kertyi ihan mukavasti. Tulimme kanttorin kanssa paikalle melkein kaksi tuntia ennen messuna alkamista, joten ehdimme jutella norjalaisten kanssa ja laittaa paikat valmiiksi messua ja kirkkokahveja varten. Minä ehdin jopa eksymään, vaikka en poikennut Nissi Avenuelta minnekään kävelyretkelläni. No, en kuitenkaan myöhästynyt messusta. Mukava paikka kokoontua ja sympaattisia ihmisiä. Pohjoismainen yhteistyö on tosi hyvä asia täälläkin.

Sunnuntaina St Catherinen messussa kahdeksan tilastoitua osallistujaa. Tosin St Cathherinen kirkossa on se viehättävä piirre, että jotkut käyvät kirkon takaosassa hetkisen istumassa ja hiljentymässä. Ehkä seuraavat hetken heille oudolla kielellä toimitettua messua. Ei sellainen varmaan ketään häiritse.

Osa vakinaisista kirkossa kävijöistä oli sunnuntaina vuoristoretkellä Pelendrin kylässä. Sieltä sain pohdittavaksi pari kuvaa ja kysymyksen: Miksi öljy ja jyvät (Mikaelin kirkko) tai pelkät jyvät (Lambaristin kirkko) on yhdistetty tuohuksiin tai kynttilöihin Pelendrin kirkoissa. Löysin Vanhasta testamentista kohdan, jossa tuliuhrin suitsukkeeseen yhdistetään jyvät ja öljy (3. Moos. 2. luku). Kaiketi Pelendrin kirkoissa oleva asetelma viittaa kyseiseen raamatunkohtaan. Kuvat näistä ovat kuvagalleriassa.

Viikon yhteenvetona muutamia muistumia saarnateksteistä:

Room. 1:16 (perjantai Larnaca, International Evangelical Church)

Kirkkoväkeä perjantai-illan messuun näytti kertyvän vähänlaisesti. Ilmoitettuun messun alkamisaikaan oli muutama minuutti. Meitä oli paikalla viisi, pappi ja kanttori mukaan lukien. Lopulta meitä oli kahdeksan. Kävin kirkon ulko-ovella ja mietin siinä basaarikauppojen ovilla huutelevia kauppiaita. - Tule sisään, tarjoan sinulle hyvän hinnan (good price), siis hyvät kaupat. Entä jos evankeliumin kauppamies huutelisi samoin kirkon ovella - Tule sisään, tarjoan sinulle hyvän palkinnon (good prize). Ensimmäinen palkínto jokaiselle tarjouksen vastaanottajalle. Huonompia palkintoja ei ole ollenkaan tarjolla. Tämä on valmiiksi maksettu, Jeesus on maksanut. Evankeliumia ei tarvitse hävetä, se on Jumalan voima. Kreikan sana dynamis on meille tuttu räjähdysaineen nimestä, mutta Jumalan voima ei kylvä ympärilleen tuhoa vaan siunausta.

Ef. 6:10-18 (lauantai Ayia Napa, Skandinaviska kyrkan)

Jumalan taistelijan sotavarustus on erilainen kuin mikään ajallinen. Toki esikuvana Paavalilla oli hänen aikansa roomalaisen sotilaan varustus. Kuitenkin Paavali tiesi, että vihollinen on erilainen kuin missään maallisessa taistelussa. Sen mekin tiedämme. Niinpä aseet ovat hengelliset. Paavali luettelee: vyönä totuus, haarniskana vanhurskaus, kilpenä usko, kypäränä pelastus, miekkana Jumalan Sana. Erikoisinta sotilaan taisteluvarustuksessa ovat jalkineet: "sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia.

Matt. 18:15-22 (sunnuntai Limassol, St Catherine)

Kuten Jumalan soturin varustus poikkeaa maallisen taistelijan varustuksesta, samoin on Jumalan valtakunnan järjestys erilainen kuin maallisten valtakuntien järjestys. Jumalan valtakunnassa pienin on suurin, lapsi on uskon esikuva. Siksi myös keskinäisessä toinen toisensa neuvomisessa tarvitaan kärsivällisyyttä ja nöyryyttä. Kukaan ei voi mennä neuvomaan toista viran tai aseman antaman hierarkisen ylemmyyden turvin. On lähestyttävä samalta tasolta, itse haavoittuneena mutta haavat hoidettuina, itsekin syntisenä mutta armahdettuna. Valmiina armahtamaan veljeä, toista ihmistä, ja antamaan hänelle anteeksi. Ei vain seitsemän kertaa vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa (seitsemänkymmentä kertaa seitsemän), toisin sanoen niin monta kertaa kuin katuva veli tulee pyytämään anteeksi.

Viikko 44

Maanantaina iltapäivällä jälleen Limassolissa. Kelloja on siirretty normaaliaikaan, jota myös talviajaksi kutsutaan. Kai se aina jotenkin vaikuttaa ihmisen elimistöön, kun on jossakin määrin kellon mukaankin elettävä.

Tiistaina mölkkyä pelaamassa. Muutama ohikulkija hiljensi vauhtiaan ja joku pysähtyikin hetkeksi seuraamaan peliä. Kiinnostunein oli nuorehko nainen, joka kertoi olevansa Hongkongista. Hän kysyi pelin nimeä ja mistä maasta on tällainen peli ja pelaajat. Kannusti hyviä suorituksia, mutta ei itse uskaltautunut kokeilemaan. Minä kyllä pelaan ihan tuurilla, jotkut selvästi taidolla. Mukava yhdessäolo on kuitenkin tärkeintä.

Torstaina kävin ensimmäistä kertaa pelaamassa kolopalloa. Voisiko sitä sanoa köyhän miehen golfiksi? Ehkä muuten, mutta voi sitä rikaskin pelata, ja sitäpaitsi ainakin tällä kertaa parhaan tuloksen teki naispuolinen pelaaja. Lauluilta oli mukava päätös torstaille.

Lauantaina kävin omaisten kanssa haudalla. En ole perillä kreikkalais-ortodoksisen kirkon kalenterista, mutta muistin hautausmaalla, että meidän kirkossamme on pyhäinpäivä. Kerroinkin siinä, että Suomessa on tapana käydä pyhäinpäivän iltana sytyttämässä kynttilöitä haudoille. Pyhäinpäivän ja jouluaaton iltoina Suomen hautausmaat ovatkin juhlava näky, kun sadat tai tuhannet kynttilät valaisevat pimeässä, jopa lumisessa maisemassa.

Sunnuntain messussa sytytimmekin poisnukkuneitten muistolle kynttilät ja muistimme esirukouksessa heidän omaisiaan, vaikka teksteissä ja virsissä noudatimmekin uskonpuhdistuksen eli reformaation muistopäivän järjestystä. Suurlähettiläämme puolisoineen oli mukana messussa ja kirkkokahveilla. Kirkkokahvien jälkeen kirkkoraati kokoontui ensimmäistä kertaa tällä kaudella.

Matt. 16:1-4 (Uskonpuhdistuksen muistopäivä)

Säästä puhuminen on turvallinen puheenaihe. Sunnuntaina aamuyöstä ja aamulla satoi väliin rankasti. Tosin messuun pääsimme jokseenkin poutaisessa säässä. Nikosian ja Limassolin välillä vedentulo oli kuitenkin hidastanut ajamista. Nykyihminen voi seurata sään kehitystä internetistä jopa paikkakunnan ja tunnin tarkkuudella.

Sunnuntain evankeliumitekstissä kerrotaan, kuinka fariseukset ja saddukeukset pyysivät Jeesusta näyttämään merkin taivaasta. Jeesus sanoo, että kysyjät osaavat kyllä lukea taivasta, s.o. ennustaa päivän tai seuraavan päivän säätä aamu- ja iltaruskon tms luonnon merkkien avulla. Aikojen merkkejä he eivät kuitenkaan osanneet lukea. Juurihan Jeesus, Jumalan Poika, oli ruokkinut monta tuhatta ihmistä seitsemällä leivällä ja muutamalla kalalla! Hän oli siis tehnyt pienessä hetkessä sen mitä Jumala tekee kasvukauden kuluessa viljapellolla ja kalavesissä.

Kun elävää uskoa ei ole, ei ymmärretä, että juuri Jeesus itse on taivaasta alas tullut, taivaaseen astunut ja samalla Pyhässä Hengessä maan päällä elävänä vaikuttava Jumalan merkki.

Joonan merkki viittaa Vanhan testamentin kertomukseen profeetta Joonasta, joka oli suuren kalan tai meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä ennusmerkkinä Kristuksen olemisesta haudassa. Kristus elää keskellämme. Muuta merkkiä emme tarvitse! 

Viikot 42-43

Kohtaamisia suomalaisten talviasukkaiden kodeissa  syntymäpäivien merkeissä ja muuten. Keskustelimme, miten saisi tietoa toiminnasta viedyksi myös viikkoturisteille. Ehkäpä pitää lähteä toivioretkelle hotelleihin. Sain puhelimen korjautetuksi. Latausliitin oli rikkoutunut, ei ottanut virtaa vastaan laturin kautta. Onneksi on varapuhelin mukana. Nopea ja edullinen palvelu. Jos jotakuta kiinnostaa, missä, voin kertoa yksityisesti. Tässä ei varmaan sovi mainostaa.

Toinen pieni, mutta mieltä ilahduttanut asia liittyi myös palveluun. Pejrantai-iltana tankkasin vuokra-auton. Huoltamo oli jo suljettu, mutta setelitankkaus onnistui. Laitoin sikäli liikaa rahaa, että tankki oli täynnä ennen kuin automaattiin laittamani rahasumma oli käytetty. Luulin menettäneeni muutaman euron, mutta sitten huomasin kuitissa mainitun summan kohdalla sanan "refund", siis takaisinmaksu. Maananataina sainkin rahat kouraan huoltamolta. Näin tämä toimii.

Kävimme päivän retkellä Pafoksessa mm. Agia Kyriake -kirkossa, jonne koetetaan saada Kauneimmat Joululaulut joulukuulle. Pafos on toinen Kyproksella sijaitsevista paikoista Salamiin ohella, joka mainitaan Apostolien Teoissa. Paavali ja Barnabas kävivät Pafoksessa ensimmäisellä lähetysmatkalla. Barnabas, Kyproksen nimikkoapostoli tuli vielä toistamiseen Kyprokselle Johannes Markuksen kanssa. Käskynhaltija Sergius Paulus kääntyi kristityksi juuri Pafoksessa, ja lienee hänen vaikutustaan paljolti kristinuskon leviäminen täällä.

Torstain lauluillassa mukavasti väkeä koolla. Lauloimme aluksi maakuntalauluja. Ehkä jonkun kotimaakunnan laulu jäi vielä odottamaan tulevia lauluiltoja. Uusmaalaisten laulu osoittautui ainakn minulle varsin haastavaksi sävelmältään. Se onkin itsensä Sibeliuksen käsialaa, sävelmä.

Perjantaiaamusta varhain lähtö vähäksi aikaa toisiin ympyröihin.

Huom: Larnakan tilaisuuksien ajat ovat varmistuneet (kiitos Päiville) ja ovat luettavissa Tapahtumakalenteri -välilehdellä.

Muutamia huomioita 20. ja 21. sunnuntain helluntaista evankeliumiteksteistä:

Joh. 9:24-38 (20. sunnunai helluntaista 2. vsk)

Jumalan kunnia ja ihmisen kunnia ovat päivän evankeliumissa vastakkain. Jeesus on parantanut syntymästään saakka sokean miehen, antanut tälle näön silmiin. Fariseukset tiukkaavat miehen nähdessään: "Anna kunnia Jumalalle!" Kuitenkin heidän tarkoituksensa oli hakea ihmisten kunniaa - omaa kunniaansa! Se ei sovi koskaan yhteen Jumalan kunnian kanssa.

Fariseukset luulivat olevansa näkeviä. Sen tähden he jäivät pimeyteen. He eivät nähneet todellista valoa - Jeesusta. Näkönsä saanut mies tapasi Jeesuksen toisen kerran ja antoi uskon vastauksen Jeesuksen kysymykseen: "Uskotko Ihmisen Poikaan?" Hän on tässä ja puhuu kanssasi." "Minä uskon, Herra." Ajankohtainen kysymys meillekin tänään.

Mark. 2:1-12 (20.sunnuntai helluntaista 1. vsk)

Jeesus puhui Kapernaumissa, ilmeisesti Simon Pietarin kodissa. Väkeä tuli koolle niin paljon, että huone oli oven edustaa myöten aivan täynnä. Yhtäkkiä alkavat rappaukset pölistä katolla. Mitä nyt tapahtuu? Oli halvaantunut mies, joka tahtoi päästä kävelemään. Ensin hänet piti viedä Jeesuksen luo. Neljä miestä, halvaantuneen ystäviä, lähti viemään miestä. Ei päässyt oven kautta, niin kova väentungos. Miehet olivat kekseliäitä ja ennen kaikkea uskoivat Jeesukseen. Suorasukainen ja erittäin epäsovinnainen ratkaisu ongelmaan, puretaan kattoa Jeesuksen kohdalta sen verran, että saadaan ystävä Jeesuksen eteen. Touhu ei ole turhaa. Jeesus näkee heidän uskonsa, siis siinä on kyse kantajien uskosta. Halvaantuneelle ensin tärkein: "Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi." Sitten erikseen: "Nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Niin toteutui kaikki mitä Jeesus sanoi. Niin toteutuu kaikki mitä Jeesus sanoo.

Luuk. 10:1-12 (21. sunnuntai helluntaista)

Sunnuntain otsikkona on Jeesuksen lähettiläät. Päivän evankeliumissa Jeesus lähettää opetuslapisa matkaan. Heitä on tässä lähetettävänä seitsemänkymmentäkaksi, ei yksitellen vaan kaksittain työpareina. Tuntuu melko köykäiseltä heidän matkavarustuksensa: ei rahakukkaroa, ei laukkua, ei edes jalkineita. Mehän olemme tottuneet päinvastoin tarkistamaan, että varmasti on kaikki tarpeellinen mukana: passi, rahat ja luottokortit, kännykät ja avaimet, iso ja pieni matkalaukku. Yhdet kengät eivät yleensä riitä. Pitää olla sandaalit ja lenkkarit, paremmat pikkukengät varalta, pitääkö ottaa kumpparit.

Itse pakkasin Suomesta lähtiessäni suunnilleen tunnissa. Selvähän se, että jotakin unohtui. Passi on mukana ja maksuvälineet. Kaikkea puuttuvaa voi ostaa.

Vielä parempi on, kun joku antaa jotakin lahjaksi. Ei siksi, etteikö voisi ostaa, mutta antaminen ja vastaanottaminen - puolin ja toisin - kuvastaa ystävyyttä, luottamusta ja tarvetta tukeutua toisen ihmisen apuun. Juuri tästä on kyse päivän evankeliumissa. "Kun tulette kaupunkiin ja teidät otetaan siellä vastaan, syökää mitä teille tarjotaan ..."

Jeesus antoi näille opetuslapsille vallan parantaa sairaita, mutta kaikkein tärkein oli sanoma: "Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle."

Minulle nyt evankeliumikohtaa lukiessani oli koskettavinta miettiä Jeesuksen sanaa: "Menkää, minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle." Ensimmäinen ajatus oli - suojattomina vihollisten keskellä. Sitten - eihän se niin ole. Miten paimen lähettää lampaansa susien keskelle? Tietysti siten, että hän itse kulkee heidän kanssaan! Aina voimme sanoa: "Meidän paimenemme on Jeesus."

Viikko 41

Estellassa saatiin sovituksi lauluiltojen alkamisesta. Tiistaina kävimme pelaamassa mölkkyä. Uskaltauduimme liikenteeseen vuokra-autolla. Sen ansiosta pääsimme tutustumaan mm. Kurionin arkeologisiin löytöihin ja merenrannan laulaviin kiviin sekä Agios Georgios Alamanos -luostarin kirkkoon.

Torstai-iltana pidettiin kauden ensimmäinen lauluilta Estellassa. Aluksi mm. meriaiheisia lauluja. Illan lopuksi hengellisiä lauluja ja lyhyt iltahartaus Ps. 91:11-12 johdannolla: "Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.". Jumalan vastustaja käytti tätä psalminkohtaa saadakseen Jeesuksen hyppäämään temppelimuurin harjalta. Jeesus vastasi, että Jumalaa ei pidä kiusata.

Kävimme Tuulan opastuksella patikoimassa Germasogeian suunnalla. Melko jyrkille rinteille vei polku. Foinikariassa ja Germasogeiassa etsimme lounaspaikkaa, mutta suljettuja olivat. Ruokapaikka löytyi sitten ihan kotinurkilta.

Limassolin satamaan ja Vanhaankaupunkiin tutustuimme myös. Siellä kävellessämme kohtasimme myös lomailevia suomalaisia.

Sunnuntaia 15.10. messu St Catherinessa. Nyt jo tiesin, mitä messussa tarvitaan, ja mistä tavarat löytää. Lisää talviasukkaita saapunut. Suomenkielisen messun jälkeen tulevat filippiiniläiset olivat jälleen aurinkoisia ja ystävällisiä.

Rakkauden kaksoiskäsky aiheena, evankeliumi Markuksen mukaan luvusta 12 jakeet 28-34. "Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi." Tämä oli varmasti koko Israelin kansalle, myös päivän evankeliumin lainopettajalle selvästi ykköskäsky. Jotenkin yllättäen kuitenkin pääosaan käytännössä nousee rakkauden kaksoiskäskyn toinen osa "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Jeesus nosti tämän "Kuule, Israel" -tunnustuksen ja siihen liittyvän Jumalan rakastamisen käskyn rinnalle yhtä tärkeäksi. Jumalaa palvellaan pääasiassa lähimmäistä palvelemalla. Apostoli Paavali opettaa, että tähän käskyyn voidaan koota kaikki käskyt. Apostoli Jaakob nimittää lähimmäisen rakastamisen käskyä lain kuningaskäskyksi.

Päivän evankeliumissa mieltäni kuitenkin kaikkein eniten kiehtoo Jeesuksen lopputoteamus lainopettajalle: "Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta." Et kaukana - lähelläkö siis, kuinka lähellä? Riittääkö se, että on lähellä Jumalan valtakuntaa? Jeesuksessa ja hänen omissaan Jumalan valtakunta lähestyi ja lähestyy. Ajattelen, että lainopettaja oli vilpitön etsijä. Sen vuoksi Jeesus antoi hänelle erilaisen vastauksen kuin evankeliumiperikoopin edellä saddukeuksille (Mark. 12:18-27). Kyseessä oli siis kutsu tulla sisälle Jumalan valtakuntaan. Samoin Jeesus kutsuu tänäänkin.

Viikko 40

Matkasta vain sen verran, että lentomatka rasitti mm. niska-hartiaseutua. Heräteostoksena välilaskun aikana Münchenin lentoasemalta 10 min. hieronta jumissa olevien paikkojen löysäämiseksi. Suosittelen. Kyproksella keskiviikkona 4.10. Uusi työ ja oleminen uudessa maassa alkamassa. Ensimmäisiä havaintoja Limassolissa: Kissat, varmasti jää Vilkkilä kakkoseksi. Valokatkaisimet ja muut katkaisimet, jotka toimivat totutusta poikkeavalla logiikalla tai joiden merkitystä ei ymmärrä ennen kuin kokeilee, jos sittenkään. Pistorasiat erilaisia kuin kotona. Vasemmanpuoleinen liikenne. Lämpimän kanssa pärjää, kun on tarpeeksi vaatetta päällä. On mistä vähentää. Pääseeköhän täällä saunaan ollenkaan? Varmuuden vuoksi tilasin Suomesta telttasaunan piirustukset.

Alku tutustellessa ja suunnitellessa. Apua saatu sekä entuudestaan paikat tuntevilta suomalaisilta että paikallisilta. Perjantaina tutustumis- ja inventointikäynti St Catherinessa, tapasimme erittäin sydämellisen Father Andrew'n. Juuri missään ei näy katujen nimiä, mutta kun satuimme tietämään, että kapea kuja kirkon vierellä on nimeltään Jerusalem, lauloimme kujaa kävellessämme - Pentti ja Tuula - Kultaista Jerusalemia heprean kielellä. Siitä hyvästä katua siistivä nainen jututti meitä. Aina kannattaa laulaa, kun vähänkin laulattaa. Lauantaina ensimmäinen kirkollinen toimitus.

Sunnuntaina 8.10. Kristityn vapaus aiheena. Ensimmäinen messu St Catherine'ssa. Jumalanpalveluksen alussa oli lyhytkestoinen, mutta melko runsas sadekuuro. Aamoksen kirjasta päivän Vanhan testamentin teksti, josta saarna. "Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus niin kuin ehtymätön puro." (Aam. 5:24) Mikä estää veden vapaata virtaamista, sitä pohdin saarnassa. Pohjoisen Suomen asukkaina tiedämme, jäätynyt vesi ei virtaa. Jäätynyt sydän on saatava sulamaan armolla ja rakkaudella. Padot ja muut esteet estävät veden virtaamista siitä mistä se ilman patoja virtaisi. Vesi saattaa etsiä uuden uoman. Kokonaan sen virtaamista ei voi estää. Jospa voisimme tarjota elämän vedelle kauttakulkupaikan. Vesi virtaa meihin päälähteestä, Kristuksesta ja meidän kauttamme toisillekin. Sitä emme tiedä, miksi joskus uskonelämässä tuntuu olevan kuivia kausia, kuten taivas kuivana aikan pidättää sadetta.