Turistipapin päiväkirja kevätkausi 2018

Kausi 2017-2018 / Pentti Kallioranta (Edellisten kausien päiväkirjat päiväkirja-arkistossa) Kevätkausi 2018 (viikkonumeroiden mukaan uusin päivitys ylimpänä)

Kausi päättyi, Kristus on ylösnoussut!

Matt. 28:1-8 (Ensimmäinen pääsiäispäivä)

Lauantai-iltana minä erehdyin. Onhan noita erehdyksiä tullut matkan varrella paljonkin, mutta ihan tällaista en muista aiemmin tapahtuneen. Olen kyllä joskus katsonut aurinkoa miettien, onko kyseessä tosiaan aurinko vai sittenkin kuu. Aurinko voi joskus näkyä melko himmeänä pilven tai sumun läpi, joskus hiekkapilven läpi.

Nyt siis erehdyin luulemaan kuuta auringoksi. Illalla punertava pallo horisontissa meren yllä. Siinäpä kaunis auringonlasku. Sitten piti miettiä. Käännyin ihan selkä merelle päin ja ajattelin, että pohjoisessa on vuoristo, etelässä selkäni takana meri. Se pallo, jota katsoin, oli siten suunnilleen idässä. Aurinko tosin nousee idästä, mutta ei illalla. Siis tuon täytyy olla kuu, pääsiäislauantain täysikuu.

Pääsiäisaamuna naapuri tuli asuntomme ovelle kirkkaanpunaisessa mekossa, jonka hän muistaakseni sanoin oleva peräisin Tansaniasta. Vielä kirkkaampi oli hänen takanaan taivaalla loistava aurinko, pääsiäisaamun huikaisevan sinisellä taivaalla.

Lain suhde evankeliumiin on kuin kuun suhde aurinkoon. Jos ei tunne aurinkoa, voi erehtyä luulemaan kuunvaloa kirkkaaksi. Jos ei tunne evankeliumin kirkkautta, voi tyytyä lain valoon. Evankeliumi on kuitenkin se, joka antaa voiman syntiä vastaan, siinä on lämpö, joka lain saarnasta puuttuu. Laki kehottaa kyllä parannukseen, mutta ei anna siihen voimaan. Evankeliumi antaa voiman, joka on lähtöisin Kristuksesta, Ylösnousseesta.

Päivän evankeliumissa on mielestäni ydinkohta enkelin sana naisille: "Älkää te pelätkö." Oli sellaisia, joiden pitikin pelätä. Vartiosotilaat kaatuivat maahan kuin kuolleet, kun enkeli laskeutui taivaasta vierittämään suuren kiven pois Jeesuksen hautaluolan suulta. Kyllä he siitä virkosivat, mutta vasta enkelin mentyä. Heidät lahjottiin kertomaan valhetta ruumiinryöstöstä. Magdalan Maria ja toinen Maria saivat pian haudalta lähdettyään todeta omin silmin, että Jeesus elää. He riensivät haudalta viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille. Naiset olivat yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan. Tutulta tuntuu tämäkin kokemus

Kausi on päätöksessä

Samalla kun valmistauduimme pääsiäiseen, valmistauduimme Kyprokselta lähtöön. Viimeisinä tehtävinäni virallisessa ohjelmassa oli ensimmäisen pääsiäispäivän messu St Catherinessa sekä syntymäpäiväjuhla sunnuntai-iltapäivällä. Muuten pääsiäisen viettoamme sävytti lähtötohina. Piti pakata Suomeen lähteviä tavaroita ja viedä Limassoliin jääviä tavaroita varastoon yms. Toisena pääsiäispäivänä klo 13 oli  lähtö kohti Larnakan lentokenttää, josta Münchenin kautta Helsinkiin ja edelleen Suomen kotiin. Helsingin lentokentän yllä tuntui jo, että lentokone alkaa laskeutua. Sitten pilotti ottikin nopeasti koneen takaisin lentokorkeuteen ja teki kymmenen minuutin lisäkierroksen. Oli parin tunnin aikana tullut niin paljon lunta, että kiitoradan auraus oli vielä kesken. Vuorokausi ehti vaihtua jo tiistaiksi, kun laskeuduimme onnistuneesti Helsinki-Vantaan kentälle. Laskeskelin, että kauden aikana ilmaan nousemisia on minulla ollut 15 kertaa ja saman verran laskeutumisia. Minulle tuli tavaksi erityisesti koneen nousukiidon ja nousun aikana laulaa tai hyräillä alkua laulusta "Elämän siiville" (sävelmä Pekka Simojoki, sanat Tytti Issakainen):

"Kun synnyin, sain lahjan, sain matkan elämään. Sain kutsun niin vahvan, voit luottaa lentäjään. Jo hiuksiin tuuli tarttuu, kasvot käännän aurinkoon. Minä nousen, minä nousen, valo voimalla virratkoon. Hei, me synnytään, synnytään elämän siiville lentämään. Luotan lentäjään, lentäjään, sinä tunnet määränpään."

Tätä matkaa Elämän siivillä olen saanut teidän kanssanne nyt tehdä tämän puolen vuoden ajan, kiitollisena ja luottaen Lentäjään, joka on antanut lahjaksi matkan Elämään. 

Minun kauteni päättyi siis, samoin Tuula-kanttorin, 2.4.2018, joka oli työsopimuksemme viimeinen päivä. Tätä päivitystä kirjoitan jo Suomen kodissamme Ranualla. Vielä ei ole tiedossa, ketkä tulevat jatkamaan työtämme. Se selvinnee huhtikuun aikana, haastattelut ovat heti pääsiäisen jälkeen. Minulla on kuitenkin vielä ilmeisesti syksyn kapulanvaihtoon asti mahdollisuus käyttää näitä kotisivuja tiedottamiseen. Turistipapin sähköpostiin ei kannata enää kovin kiireellistä eikä minulle tarkoitettua henkilökohtaista lähettää, koska en ole varma, kuinka pitkään minulla säilyy pääsy sähköpostiin. Vaikka luultavasti en enää kirjoita tällaista päiväkirjaa, koetan pitää sivustoa kohtuullisesti ajan tasalla, kunnes luovutan tehtävän seuraajalleni.

Viikko 13

Ilmassa on ollut paljon hiekkaa, kaiketi se on Afrikan hiekkaa ensin Saharasta ja sitten vielä Libyan suunnalta. Sunnuntaina sen huomasi erityisesti. Alkuviikosta alkoi jo vähitellen helpottaa. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä ja torstaina sade helpotti tilannetta.

Tiistain mölkkypelissä kolmannen kierroksen voitti paikallinen hedelmien myyjä, rouva Maria.

Kolopallossa joukon nestori vei miesten pelissä voiton. Peli oli kyllä tosi tasaista ja jännittävää, itselläni kahdeksannen reiän jälkeen meni tosin sitten ihan pipariksi. Naiset pelasivat erikseen, he olivat ihan omissa pistelukemissaan.

Kiirastorstaina kokoonnuimme kodissa, naapurissamme. Vietimme kiirastorstain ehtoolliskirkkoa. Ensin oli kuitenkin kahvia ja syötävää, mm. mämmiä, sekä Suomesta tuotua kaupan mämmiä että yhden kirkkovieraan täällä itse tekemää. Hyvää oli, siis kumpikin. Muutenkin mentiin osittain nyyttäriperiaatteella. Siis oli ihan alkuseurakunnan ajan järjestys. Siellähän oli ensin työpäivän päätteeksi kokoontuville ateria, jagape- eli rakkaudenateria, johon kukin toi vointinsa mukaan syötävää. Sitten oli ehtoollinen.

Muutama havainto kiirastorstain teksteistä 2. Moos. 12:1-14 sekä Matt. 26:17-30:

Israelin kansa oli lähdössä Egyptistä pitkälle matkalleen kohti Luvattua maata. Viimeinen vitsaus, jolla Jumala koetteli Egyptiä, oli esikoisten surma. Surman enkeli kulki työssään. Israelin kansan piti välttää vitsaus. Sen vuoksi ovien pihtipielet ja ovenkamanat piti sivellä virheettömän uhrikaritsan verellä. Surman enkeli meni sellaisen talon ohitse. Jeesuksen sovintoverellä käsiteltyyn ihmiseen ei pysty hengellinen kuolema eikä iankaikkinen kuolema. Sovintoveri on uhriveri ja elämän veri. Toisena havaintona Vanhan testamentin lukukappaleesta se, miten aterioitiin. Viitta vyötettynä, kengät jalassa ja sauva kädessä. Siis matkaan valmiina. Nykyinen raamatunkäännös (KR 1992) sanoo, että on syötävä nopeasti (KR 1938 "kiiruusti"). Vanha Biblia avaa mielestäni osuvasti sanan merkityksen: "niinkuin matkaan kiiruhtavaiset". Rauhassa sai syödä, mutta matkaan varustautuneena.

Päivän evankeliumissa kiinnitti tällä kertaa huomiota erityisesti Jeesuksen toiminta aterialle ryhdyttäessä. Kiitosrukous ja leivän siunaaminen tuntuvat suorastaan aterian kohokohdilta. Jeesus halusi vahvistaa varmaan itseäänkin, mutta ainakin oppilaitaan hiljentymällä heidän kanssaan vielä kerran aterialle ennen tulossa olevaa kärsimystään. Ehtoollista viettäessämme teemme sen aina Jeesuksen muistamiseksi. Emme muistele häntä kuten kuollutta, koska hän on todella elävä! On kyse anamneesista eli Jumalan suurten tekojen muistamisesta siten, että olemme itse niiden vaikutuspiirissä.

Muuten, on erikoista viettää täällä pääsiäistä oman kirkkomme käyttämän ajanlaskun mukaan. Täällä Kyproksella nimittäin sekä ortodoksinen kirkko että sen kanssa katolinen kirkko viettävät pääsiäistä eri kalenterin mukaan kuin meidän kirkkomme. Tänä vuonna täällä yleisesti vietetään pääsiäistä viikkoa myöhemmin kuin meidän kirkossamme. Nythän meidän kuitenkin on pääsiäistä syytä viettää, muuten se jäisi kokonaan kokematta. Nyt kun on pitkäperjantai meidän kalenterissamme, täällä on ihan tavallinen perjantaipäivä ja työn hyörinä ympärillä. Kuuntelimme tässä asunnolla pitkäperjantain jumalanpalveluksen netin kautta Suomesta.

Nyt liehuu viiri Kuninkaan

Yksi havainto täällä Kyproksella on ollut, että tangoissa jatkuvasti liehuvat liput ovat monin paikoin tosi huonokuntoisia. Tuulten riepottelemia, repaleisia lippuja ei vaihdeta ehjiin. Mukava olikin havaita, että Profeetta Eliaan kirkon edessä olevat kolme lippua ovat oikein hyväkuntoisia. Siinä on Kyproksen tasavallan lippu, Kreikan lippu ristiaiheineen sekä keskellä kirkon oma lippu, jossa on sekä ristiaihe, että nk. Kristus-monogrammi. Mietin ohi kävellessäni, että lipputangoissa ei ole nuppeja, jollaiset on Suomessa tottunut näkemään. Katsoin Eliaan kirkon edessä olevia lipputankoja, että mitkä ohuet tikut siellä on tangon huipussa. Kiersin matkan edetessä toiselle kadulle ja katsoin uudestaan. Ei olleetkaan mitä tahansa tikkuja, vaan ristinmerkit jokaisen lipputangon huipulla!

Liput Profeetta Eliaan kirkon edessä. Kuva Pentti Kallioranta

Viikko 12

Uintireissulla tein jälleen havainnon, että kaikille luonnossa liikkujille eivät riitä luonnon omat äänet, kuten lintujen laulu, tuulen suhina ja meren kohina. Pitää olla kuulokkeet korvilla, voi kuunnella valitsemaansa musiikkia. Ehkä sitten kotiin palattuaan voi laittaa soimaan levyltä linnunlaulua, tuulen suhinaa ja meren kohinaa. Sellainenkin levy voitaisiin kehittää, että tulisi äänimaailmaan sopivia tuoksuja nenään samalla kun kuuntelee musiikkia. Urbaaneja tuoksuja keskellä luontoa, esim. suuren tavaratalon elektroniikkaosaston ainutlaatuinen tuoksu tai lähikaupan pesupulverihyllyn nostalginen tuoksu.

Larnakassa pidimme perjantai-iltana messun vielä Marian ilmestyspäivän tekstein ja virsin. Otin toisen vuosikerran tekstit. Evankeliumissa Luuk. 1:39-45 kuvataan koskettavalla tavalla kahden esikoistaan odottavan äidin kohtaaminen. Nuo äidit olivat Joosefin kihlattu neitsyt Maria ja pappi Sakariaan puoliso Elisabet. He olivat sukulaisia keskenään. Kohtaamisessa jaettiin äitiyden ilon ja hämmennyksen kokemuksia. Maria viipyi Sakariaan ja Elisabetin luona noin kolme kuukautta. Juuri Marian tulo tuohon kotiin ja sen aiheuttamat reaktiot ovat suorastaan vavahduttavaa luettavaa. Maria tervehti Elisabetia rauhan tervehdyksellä. Kun Marian tervehdyksen ääni tuli Elisabetin korviin, tapahtui jotakin ihmeellistä. Lapsi - sittemmin Johannes Kastajana tunnettu - hypähti Elisabetin kohdussa. Voisi sanoa, että niinhän se liikehtii äidin kohdussa lapsi, olihan Elisabetin odotus jo kuudennella kuukaudella. Elisabet kuitenkin tulkitsee lapsen liikkeen ilon hypyksi. Evankeliumin kirjoittaja todistaa vahvasti, että Elisabetin tulkinta oli lähtöisin Pyhästä Hengestä. Elisabet oli täyttynyt Pyhällä Hengellä, joten hänen sanansa ei ollutkaan omaa tulkintaa.

Vieläkin Herran äiti tulee luoksemme, kun kokoonnumme Jeesuksen nimeen ja Pyhä Henki saa olla opettajanamme, voimanamme ja lohduttajanamme.

Matt. 21:12-22 (Palmusunnuntai)

Sakastissa ennen messua Father Andrew toivotti: "Happy Holy week!". Pyhä viikko alkaa palmusunnuntaista, josta seuraamme Kristuksen kärsimystietä kohti Golgataa ja kohti pääsiäisen ylösnousemuksen riemua.

Jeesus oli juuri ratsastanut Jerusalemiin aasilla. Varmaan jo reitin varrella oli lapsia huutamassa Hoosiannaa. On viehättävää ajatella, että kenties nuo lapset saivat taputella aasia, jolla rakas Vapahtajamme ratsasti.

Nyt nuo lapset olivat tulleet Jeesuksen perässä temppeliin. He huusivat: "Hoosianna, Daavidin Poika!". Tämä suututti ylipappeja ja lainopettajia. Kyllä he varmasti olivat lukeneet Raamatusta kohdan johon Jeesus viittasi: "Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi." (ks. Ps 8:3) Ylipapeille ja lainopettajille oli tärkeämpää vakiintunut elämä temppelissä kuin se, että siellä kaikui todella uskovien avunhuuto ja ylistys.

Päivän evankeliumissa on monta kohtaa, joissa tulee esille omatekoisen kuolleen uskon ja Jumalan lahjoittaman elävän uskon välinen ero. Temppelissä kukoisti rahanvaihdon ja uhrieläinten myynnin varjossa petos, rahanahneus. Jeesus kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat. Tilalle hän toi todellisen uhrin, itsensä. Hän paransi sokeita ja rampoja temppelissä. Saman asian tuo esille symbolisesti viikunapuu, joka oli kyllä lehtevänä varmaan kauempaa katsottuna komea puu, mutta vailla hedelmää. Jeesuksen sanan alla viikunapuu kuivettui. Päivän evankeliumi päättyy huikeaan lupaukseen: "Mitä tahansa te uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte."

Viikko 11

Maanantaina illansuussa jälleen Limassolissa. Nyt onkin määrä olla loppuaika, viimeiset kolme viikkoa, Kyproksella. Väkeä on lähtenyt viikonlopun aikana Suomeen. Omastakin väestä lukiolaispoika ja häntä hakemassa ollut opiskelijatytär olivat torstaiaamuna suunnanneet Suomen-lennolle. Viikkotilaisuuksissa jo huomasi väen vähenemisen, siis suomalaisten. Pääasiassa heidän parissaanhan me tätä työtä teemme. Toki kontaktit paikallisiin sekä muunmaalaisiin turisteihin ovat myös tärkeitä, mutta ei niitä kontakteja kovin runsaasti ole. Olikin tosi mukava, kun seinänaapurit Isosta-Britanniasta jututtivat. Kreikan kielen taitoa ei täällä oikeastaan ihan välttämättä tarvitse, mutta toisaalta muutamakin sana paikallisen kanssa paikallisella kielellä avaa joskus uuden ulottuvuuden keskusteluun. Arvostuskysymyksiä nekin, olla kiinnostunut kielestä, joka on toisen äidinkieli.

Meressä on käyty vaimon ja naapurien kanssa uimassa monena päivänä. Naapuri mittasi meriveden lämpötilaksi 20 astetta. Aika tuulista on ollut, mutta täällä on hyvät aallonmurtajat, joten aallot uimarannoilla eivät kohoa kovin korkeiksi kuitenkaan. Tosi hyvät uimapaikat täällä on. Taloyhtiön - tai miksi tätä pitänee kutsua - uima-allasta remontoidaan. Laattoja on irronnut reunasta, niiden tilalle kiinnitetään uusia. Vettä on vähennetty altaasta. Toivottavasti työmiehen puhti ja keinot riittävät myös altaan pohjan puhdistamiseen.

Torstain lauluillassa luin lopuksi yhden Leipäsunnuntain epistolatekstin 1. Piet. 2:1-3: "Jättäkää kaikki pahuus ja vilppi, kaikki teeskentely ja kateus ja kaikki panettelu. Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen. Olettehan te 'maistaneet Herran hyvyyttä."

Tässä raamatunkohdassa on erityisen mielenkiintoista sen asiayhteys eli konteksti. Edellä apostoli on Psalmien kirjan mukaisesti (Ps. 90) kirjoittanut: "Sillä ihminen on kuin ruoho, ihmisen kauneus kuin kedon kukka. Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, mutta Herran sana pysyy iäti." (j. 24) Siis ikään kuin syntymän ja kuoleman avulla kuvataan ihmisen elämänkaarta. Ihmisen elämän katoavaisuutta vasten tulee erityiseen valoon Jumalan sanan elävyys, katoamattomuus ja pysyvyys (ks. j. 23). Jumalan sanan ydin on evankeliumin ilosanoma, joka toi katoavuuden ja kuoleman varjon maassa asuvalle ihmiselle elämän ja katoamattomuuden. Apostoli kirjoittaa uudestisyntyneille. "Mutta Herra sana pysyy iäti. Juuri tämä sana on teille ilosanomana julistettu." (j. 25)

Nyt kun tätä kirjoitan, on jo lauantai-ilta. Tänä viikonloppuna on maraton-juoksu. Sain tietää, että Limassolin rantakatu, käytännössä pääkatu, on liikenteeltä suljettuna sunnuntaina aamuvarhaisesta alkuiltapäivään. Siis pitää sulkea muulta liikenteeltä koko pitkä katu, vaikka Mara ei ole mukana juoksemassa. Piti muuttaa messu alkamaan kolmatta tuntia tavallista myöhemmin. Toivottavasti silloin päästään kulkemaan. Tässä on yksi asia, joka kotipaikkakunnalla Suomessa osataan paremmin. En minä ainakaan ole kuullut, että Nuuppaan tullin juoksun vuoksi olisi maantie suljettu muulta liikenteeltä. Eikä kyllä isompienkaan tapahtumien vuoksi. Niitäkin siellä on.

Lopulta pääsimme aloittamaan messun klo 16, siis kolme ja puoli tuntia normaalia myöshemmin. Kirkossa joustettiin puolin ja toisin. Hyvä niin. Väkeä tuli paikalle jo hyvissä ajoin. Sisäpihalla oli tilaisuus vaihtaa kuulumisia jo ennen messua.

Luuk. 1:46-55 (Marian ilmestyspäivä)

Päivän evankeliumi on nk. Magnificat eli Marian kiitosvirsi. Maria oli saanut enkeli Gabrielilta hämmentävän viestin: Maria, joka ei ollut kenenkään miehen kanssa ollut sukupuolisessa kanssakäymisessä, kuuli odottavansa lasta. Maria oli Joosefin kanssa kihloissa, saattoi miettiä, miten Joosef reagoi tähän poikkeukselliseen vauvauutiseen. Jumala piti kaikesta huolta. Jumala valmisti Joosefia kohtaamaan tilanteen. Jumala ohjasi Marian Juudean vuorikyliin saamaan vertaistukea sukulaisnaiselta, Elisabetilta. Siellä Maria tämän kiitosvirtensä lauloikin. Maria on ennen kaikkea meille luottamuksen ja rauhallisen asioiden sydämeen painamisen esikuva. Monta kertaa kuvataan, kuinka Maria kätki sydämeensä tärkeät asiat tutkistellakseen niitä. Maria teki omassa elämässään suureksi Jumalan teot, vaikka hän toimi Herran vähäisen palvelijattaren tavoin pienieleisesti.

Maria laulaa kiitosvirressään mm., kuinka Jumala on ruokkinut nälkäiset runsain määrin, mutta lähettänyt rikkaat tyhjin käsin pois. Jos ihminen menee Jumalan eteen kädet täynnä omia tekoja, niihin käsiin ei mahdu Jumalan lahja. Kuitenkaan paluumatkalla kädet eivät ole täynnä vaan tyhjät. Se tarkoittaa sitä, että se mitä luuli kantavansa käsissään Jumalalle ja toisille ihmisille esitelläkseen, olikin tyhjän veroista.

Viikko 10

Anneli lähetti kuvia St Catherinen kirkon kirkkohetken leipäsunnuntain alttarista, jolle oli laitettu leipäsunnuntaita juhlistamaan Suomesta tuotu kunnon ruislimppu sekä kotitekoisia pikkurieskoja. Alttarilla oli myös viljantähkiä maljakossa, ilmeisesti vehnää ja kauraa. Kiitos, laitan kuvan kuvagalleriaan. - Tai siis hupsista! Olin juuri laittamassa kuvaa mainittuun paikkaan, kun onnistuin jotenkin hävittämään koko tämän kauden kuvagallerian, kuvat noin viideltä kuukaudelta. Laitetaan kuva siis tämän viikon päiväkirjaan, tuonne alapuolelle.

Jes. 55:1-3, Joh. 6:48-58 (Neljäs paastonajan sunnuntai, Leipäsunnuntai)

Kun lapset olivat pieniä, käytiin kotona joskus keskustelua ruoan terveellisyydestä ja niin sanotusta herkuttelusta. Herkuttelu voi joskus olla paikallaan, mutta jatkuvasti ei voi pelkkää makeaa syödä. Olen itsekin kokenut, kuinka ateriavälin venähdettyä liian pitkäksi pelkät pullakahvit eivät todellakaan ole tuoneet mitään helpotusta näläntunteeseen.

Leipä kuvaa sanana enemmän kuin pelkkää leipää. Monessa kulttuurissa leipä on aterian perusta, jonka päällä tai kanssa syödään muita ruokia. Luther kuvaa katekismuksessaan Isä Meidän -rukouksen selityksessä, kuinka monenlaisia asioita tarkoittaa jokapäiväinen leipä.

Leipäsunnuntain Vanhan testamentin lukukappaleessa profeetta Jesaja kummastelee: "Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä, mikä ei ole leipää, vaihdatte työstä saamanne palkan siihen, mikä ei tee kylläiseksi?" Käytämme rahaa mm. harrastuksiimme. Harrastukset voivat olla hyviä tai huonoja, ja hyvätkin harrastukset voivat tulla liian tärkeiksi. Huonon harrastuksen jälkeen olo on tunkkainen ja mieli tympeä.Kohtuullisesti nautitun hyvän harrastuksen jälkeen olo on raikas ja mieli kiitollinen.

Hengellisessä mielessä on erityisen tärkeää, että emme hairahdu sellaiseen, mikä ei tyydytä anteeksiantamuksen nälkää eikä iankaikkisen elämän kaipuuta. Voimme nähdä jopa vaivaa hankkiaksemme sellaista. Työtä, ansioita hengellisessä mielessä - siis omia tekoja. Mitä ne ovat Jumalan edessä? Kuin saastainen vaate! Palkaksi saattaa saada ihmisten kiitosta. Mitä sillä on merkitystä, jos ei ole yhteyttä Jumalaan.

Jeesus, elämän leipä, tarjoaa itsensä ravinnoksemme. Tämä on meille maksutonta. Jumala ei edes huoli meiltä mitään maksua elämän leivästä. Kaikki on maksettu Golgatan keskimmäisellä ristillä. Jeesuksen puhe hänen ruumiistaan ja verestään ohjaa ajatuksemme evankeliumin lähteille ja myös Herran ehtoolliseen. On kyse yhteydestä. Pelastavasta, todellisesta yhteydestä ainoaan todelliseen Jumalaan.

St Catherinen alttari leipäsunnuntaina 11.3.2018. Kuva Anneli Vinha

Viikko 9

Maanantai oli sateinen. Kävimme kuitenkin jälleen vuokra-auton palautuspäivän kunniaksi Lefkaran kylissä. Sade ja sumu rajoittivat näkyvyyden melko lailla lähietäisyydelle, mutta aivan ihana oli lintujen konsertti erityisesti Kato Lefkarassa sekä luonnon vehmaus kukkineen juuri sateen tuodessa tuoksut erityisellä tavalla esille.

Retkipäivä tiistaina onnistui erinomaisesti. Kiitokset Tuulalle ennakkojärjestelyistä, Helenalle erittäin mielenkiintoisesta opastuksesta sekä kuljettajalle turvallisesta ja miellyttävästä kyydistä sekä tietenkin kaikille matkalaisille kiitokset. Sääkin suosi matkalaisia. Saimme tutustua Tamasoksen uuteen ja komeaan venäläiseen kirkkoon, sen vieressä olevaan vaatimattomaan mutta samalla ah, niin kotoisan tuntoiseen romanialaisen luostarin hirsikirkkoon sekä Tamasoksen piispantalon museoihin. Kakopetrian kylässä perinteiset kuivatuista savitiilistä rakennetut talot olivat mielenkiintoisia ja erityisen mielenkiintoinen oli tuhannen vuoden ikäinen Agios Nikolaos tis Stegis -kirkko alkuperäisine raamatunaiheisine maalauksineen. Ehdimme käydä vielä Laneiassakin. Bussimatkan ajan saimme kuulla monia mielenkiintoisia asioita Kyproksen historiasta ja nykypäivästä.

Joh. 8:46-59 (kolmas paastonajan sunnuntai)

Päivän evankeliumin keskustelussa juutalaiset ihmettelevät, kuinka Jeesus saattoi väittää nähneensä patriarkka Abrahamin. Eihän Jeesus ollut edes viidenkymmenen vuoden ikäinen. Jeesus lisäsi heidän ihmetystään ja ärtymystään sanomalla: "Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi - minä olin."

Kukaan muu kuin Jumala itse ei voi sanoa samalla painolla: "Minä olin - minä olen - minä olen aina oleva". Tämä on yksi kohta, jossa Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa ja sen, että hän on ollut jo ennen maailman luomista. "Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala." (Joh. 1:1). Jeesuksen sanomana "Minä olen / minä olin" aiheutti erilaisia ja toisilleen päinvastaisia reaktioita riippuen kuulijoista ja heidän elämäntilanteistaan. Getsemanessa Jeesus meni vastaan miehiä, jotka olivat tulleet ottamaan häntä kiinni: "Ketä te etsitte?" "Jeesusta, sitä nasaretilaista." "Minä se olen." .... Kun Jeesus sanoi: "Minä se olen, he kaikki perääntyivät ja kaatuivat maahan. (Joh. 18. luvussa). Siis pelkän sanan voimasta kaatuivat maahan, raavaat miehet, sotilaat aseet käsissään. Eivät kuitenkaan minkä tahansa sanan voimasta, vaan Jumalan elävän ja voimallisen Sanan voimasta.

Toinen tilanne. Opetuslapset myrskyävän Kinneretin (Tiberiaan) aalloilla kamppailivat veneessään. Jeesus lähestyi heitä aalloilla kävellen. Opetuslapset pelästyivät hurjasti, luulivat näkevänsä aaveen. Jeesuksen sana rauhoitti heidät ja tyynnytti myrskyn: "Minä tässä olen, älkää pelätkö." Huom. raamatunsuomennoksessa sanojen "minä" ja "olen" välissä olevia sanoja "se" tai "tässä" ei ole alkukielessä kreikassa, vaan käytetään sanayhdistelmää εγώ είμαι (minä olen), joka lienee huomattavasti vahvempi ilmaisu kuin normaalisti kreikan kielessä käytetty είμαι. Joku kieltä tunteva voi halutessaan kommentoida.

Mitähän tilannetta Jeesus mahtaa tarkoittaa sanoessaan: "Teidän isänne Abraham iloitsi siitä, että saisi nähdä minun päiväni. Hän näki sen ja riemuitsi." Varmaan vahvimmin sellainen tilanne kuvataan 1. Moos. 22. luvussa. Jumala tahtoi koetella Abrahamia. "Abraham!" "Tässä olen." "Ota mukaasi ainoa poikasi Iisak, jota rakastat, lähde Morian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle osoitan." Vanhan testamentin alkukielen heprean mukaisesti Jumalan käskyn alkuosan sanajärjestys kuuluu seuraavasti: "Ota poikasi - ainoasi -  hänet, jota rakastat - Iisak". Siis sana kerrallaan lähestytään asian ydintä. Jos Aqeda, kertomus Iisakin uhraamisesta, on sinulle tuntematon, etsi ihmeessä Raamattusi ja lue kertomus sieltä. Jos kertomus on sinulle tuttu, ota Raamattusi uudelleen esille ja lue. Huikea kertomus! Kuinka niukoin sanoin on onnistuttu kuvaamaan asioiden eteneminen, tunnelman jännittyneisyys ja tilanteen laukeaminen. "Jumala katsoo kyllä itselleen karitsan polttouhriksi, poikani." Näin Abraham vastasi pojalleen Iisakille tämän kysyessä, miksi ei ole mukana karitsaa polttouhriksi. Näin myös tapahtui, mutta vasta sen jälkeen kun Abraham oli jo sitonut poikansa uhrialttarille. Jumala osoitti Abrahamille sarvistaan pensaikkoon takertuneen oinaan, jonka Abraham uhrasi polttouhriksi poikansa sijasta. Uhratessaan Abraham sai katsella yhtä Jeesuksen päivää, suurta sovituspäivää, pitkäperjantaita (engl. Good Friday, Hyvä perjantai). Seuraamme Jumalan Sanan toteutumista konkreettisesti. Jumala otti Poikansa - ainokaisensa - jota Hän rakasti - Jeesuksen, uhrasi hänet polttouhriksi koko maailman syntien puolesta Morian maalla (Jerusalemin peitenimi) sillä vuorella, jonka hän itse katsoi tarkoitukseen.

Tamassoksen piispantalon eteisen lattiasta. Keskellä Bysantin kaksoiskotka, reuntt kiertää kreikankielinen teksti "Tamassoksen ja Oreiniksen metropoliitan talo". Kuva Pentti Kallioranta

Kaksi ihan erityyppistä ortodoksikirkkoa rinnakkain Tamassoksessa. Oikealla romanialainen kirkko, vasemmalla uusi venäläinen kirkko. Kuva Pentti Kallioranta

Kukkaan puhjennut mantelipuu, "valvoja", ks. Jer. 1:11-12. Kuva Pentti Kallioranta

Agios Nikolaos tis Stegis -kirkko on Unescon maailmanperintökohteiden luettelossa. Kuva Pentti Kallioranta

Viikko 8

Kreikkalaisortodoksisella kirkolla on meidän kalenteristamme poikkeava kalenteri. Pääsiäinen on ainakin tänä vuonna viikkoa myöhemmin kuin meillä. Sen vuoksi paastonaika alkaa viikkoa myöhemmin kuin meidän kirkkovuodessamme. Paastonajan alkua edeltävät karnevaaliviikko sekä vihreä maanantai. En tosin tiedä, missä määrin näiden viettäminen saa suorastaan kirkkovuodesta sisältöään, luultavasti ei juurikaan. Jos joku tämän asian tunteva lukee tätä kirjoitusta, voinee hän sivistää minuakin. Joka tapauksessa näiden ajoitus riippuu pääsiäisestä. Aikuisten karnevaalia katsoimme bussin ikkunasta kirkkomatkallamme. Se riittikin sen osalta mainiosti. Vihreään maanantaihin osallistuimme menemällä perheenä piknikille kaupunginpuistoon. Mukavasti oli väkeä liikkeellä. Tässä oli tilaisuus nähdä paikallisen väen lapsia ja nuoria, joita ei muuten juuri näe liikkeellä. Leijojen lennättäminen ilmeisesti kuuluu vihreään maanantaihin. Sää olikin mitä oivallisin leijojen lennättämiseen.

Kaupunginpuistossa on mielenkiintoisia taideteoksia, patsaita. Yksi niistä toi tyyliltään mieleeni jonkin Pablo Picasson maalauksen. Patsaan nimeksi osoittautui suomennettuna "Monen lapsen äiti".

Mölkyssä oli uusi osallistuja, paikallinen hedelmätarhuri Maria, joka on monet kerrat myyntipaikaltaan seurannut peliä. Nyt hän halusi tulla mukaan heittämään ja hyvin pelasikin.

Annelin ja Sepon kanssa katsoimme keskiviikkona haarapääskyjä. Kuulemma pesivät täällä.

Kolopallossa oli ennätysmäärä osallistujia minun aikanani, 20 pelaajaa ja kaksi katselijaa. Piti jakaa kahteen joukkueeseen. Minut ja poikani pantiin joukkueeseen, joka oli ennen meidän tuloamme naisten joukkue, mutta sitten tietenkin sekajoukkue. Ei se mitään, minä olen seurakuntatyössä tottunut toimimaan naisten kanssa, ja pojankin on syytä tottua.

Lauluillassa toivelauluja monipuolisesti. Illan päätteeksi hartauden aiheeksi luin Viidennestä Mooseksen kirjasta kohdan, josta on otettu viime sunnuntain nk. Hallelujasäe "Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan kaikesta mitä Herra sanoo," Tällä raamatunkohdalla Jeesus vastasi paholaiselle, joka koetti saada 40 päivää ja 40 yötä paastonneen Jeesuksen muuttamaan kivet leiviksi. Homman idea ei ole ollenkaan siinä, etteikö Jeesus olisi pystynyt muuttamaan kiviä leiviksi, vaan siinä että Jeesus ei halunnut totella Saatanan käskyä. Vapahtajamme vastasi kaikkiin kiusauksiin Raamatulla.

Luuk. 7:36-50 (Toinen paastonajan sunnuntai) Rukous ja usko

Saarnani alussa muistelin eräästä miehille tarkoitetusta rukouskirjasta lukemani rukouksen alkua. Siinä kuvattiin hämmentävää tilannetta, jossa rukoilija on kokenut olleensa väärässä paikassa väärään aikaan. Ko. rukouksessa viitataan myös päivin evankeliumitekstiin, jossa kohtaamme Jeesuksen ja syntejään katuvan syntisen naisen fariseus Simonin kodissa.

Peruskysymys saarnassani oli, oliko syntinen nainen väärässä paikassa väärään aikaan. Tarkastelin asiaa kahdella tasolla. Ensimmäisellä, inhimillisellä tarkastelun tasolla nainen paitsi oli kuin olikin väärässä paikassa väärään aikaan, myös toimi monin tavoin sovinnaisia sääntöjä vastaan.

Ensinnäkään naista ei ollut kutsuttu, hän oli nk. kuokkavieras. Yleensäkään kukaan nainen ei varmaankaan ollut tervetullut huoneeseen, jossa miehet olivat aterialla. Naiseen kohdistuva moitelista jatkuu. Hän tuli ilmeisesti hiukset hajallaan paikalle, käyttäytyi omituisesti, itki vuolaasti kastellen Jeesuksen jalat kyyneleillään ja kuivaten ne hiuksillaan. Hän suuteli Jeesuksen jalkoja. Siis varsin pöyristyttävää käytöstä. Kaiken huipuksi hän tuhlasi kallisarvoista tuoksuöljyä Jeesuksen jalkojen voitelemiseen.

Fariseus Simon paheksui paitsi naisen käytöstä, myös Jeesuksen suhtautumista naiseen. Siis sitä, että Jeesus ei torjunut naista, jonka kaikki ilmeisesti tunsivat huonomaineisena, siis leimalla "syntinen nainen":

Toinen, Jeesuksen käyttämä, tarkastelun taso onkin sitten aivan erilainen. Jeesus kertoi kahdesta velallisesta. Lyhyen opetuskertomuksensa jälkeen Jeesus puhui Simonille kääntyen samalla naisen puoleen. Edellinen (vuoden 1938) suomalainen raamatunkäännös käyttää kysymysmuotoa, joka on lähempänä alkukielen sanontaa kuin uusimman käännöksen sanonta. "Näetkö tämän naisen?" Ajatusta voi kehitellä: Näet kyllä hänen ulkoisen olemuksensa ja inhimillisesti sovinnaisuuden rajat rikkovan käytöksensä, mutta näetkö hänet kuten minä näen? Näetkö hänen sydämeensä, kuinka särkynyt se on? Fariseus Simon ei kokenut olevansa armahtajan eikä parantajan tarpeessa. Tuo nainen oli. Hän toimi sydämensä ääntä kuunnellen. Hänellä ei ollut vaihtoehtoja. Jeesus sanoi naisesta Simonille: "Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon." Ja vielä Jeesus sanoi naiselle: "Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi."

Päivän evankeliumin rinnakkaiskertomuksissa Matteuksen ja Markuksen evankeliumissa Jeesus lupaa: "Totisesti: kaikkialla maailmassa, missä ikinä evankeliumin sanoma julistetaan, tullaan muistamaan myös tämä nainen ja kertomaan, mitä hän teki." (Matt. 26:13, Mark. 14:9). Tämän lupauksen toteutamme rukoillessamme kirkon vanhan synnintunnustusrukouksen:

"Oi sinä kaikkein armollisin, / ristiinnaulittu Herra, Jeesus Kristus. / Armahda minua vaivaista syntistä / ja katso puoleeni laupeutesi silmin, / niin kuin sinä katsoit Pietariin, kun hän oli kieltänyt sinut, / ja niin kuin sinä katsoit syntiseen naiseen fariseuksen kodissa / ja ryöväriin ristinpuulla. /  Anna minulle pyhä armosi, / että minä niin kuin Pietari itkisin syntejäni, / niin kuin syntinen nainen sinua sydämestäni rakastaisin / ja ryövärin kanssa saisin katsella pyhiä kasvojasi / taivaassa iankaikkisesti."

Kumpaan sinä samaistut mieluummin, fariseus Simoniin, vai tuohon naiseen?

"Monen lapsen äiti". Patsas Limassolin kaupunginpuistossa. Kuva Arja Kallioranta

Viikko 7

Laskiaistiistain hernekeittoa pääsimme syömään yli kolmenkymmenen suomalaisen voimin. Iso kattila tyhjenikin ihan tyystin. Kaikki saivat kuitenkin kyllänsä ilmeisesti, jotta ei päästy sanomaan laihialaisemännän tavoin: "Puuroaki oli parahiksi, ei jääny eikä piisannu eikä kukhan kylläänsä saanu." Hernekeitto oli mainiota, ja jälkiruoaksi oli lättyjä. Niitä oli enemmänkin kuin jaksoimme syödä.

Laskiaisrokan vuoksi kolopallo ja mölkky vaihtoivat paikkaa, tai pitäisi kai sanoa aikaa, keskenään. Ennen kuin pääsimme syömään, pelasimme kolopalloa. Kesken pelin tuli sade ja osa pelaajista meni hakemaan kuivia vaatteita tai muuten vetäytyi sisätiloihin. Sateen tauottua jatkoimme kuitenkin pelin loppuun vähän pienentyneellä porukalla. Nuorin pelaajista löi hole in one'n. Sulo oli naarannut kaksi viikkoa aikaisemmin uima-altaaseen upottamani pallon esille. Kiitos siitä.

Torstain lauluillan päätteeksi luin tekstin 1. Tim. 2:4-6.Usein kysytään vaikeassa tilanteessa tai käsittämättömän tapahtuman jälkeen: "Mikä on Jumalan tahto? Tapahtuiko tässä Jumalan tahto?" Nämä kysymykset ovat ihmisen elämän tärkeitä kysymyksiä, jotka usein jäävät sanallista vastausta vaille. Jumala toisinaan salaa itsensä ja tahtonsa, ja on sitä paitsi erotettava toisistaan Jumalan tahto ja Jumalan sallimus. Tässä apostolin kirjeen kohdassa kuitenkin sanotaan selvästi Jumalan tahto kaikkein tärkeimmässä asiassa. Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastusivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Siis tuntemaan Jeesuksen, joka on Tie, Totuus ja Elämä.

Hepr. 2:9-18 (Ensimmäinen paastonajan sunnuntai) Jeesus, kiusausten voittaja

Päivän epistolateksti on evankeliumikirjassa rajattu Hepr. 2:9,17-18, mutta St Catherinessa pitämäni jumalanpalvelussaarnan johdannoksi luin myös jakeet 10-16. Jeesus on iankaikkinen ylipappi, Melkisedekin järjestyksen mukaan. Melkisedek on kiehtova hahmo, selvästi Vanhan testamentin esikuva Jeesukselle ylipappina. Melkisedek oli Salemin kuningas ja Korkeimman Jumalan pappi, Vanhurskauden kuningas ja Rauhan kuningas. Hänestä sanotaan: "Hänellä ei ole isää, ei äitiä eikä sukuluetteloa, hänen elinpäivillään ei ole alkua eikä loppua. Hänet on kuvattu Jumalan Pojan kaltaiseksi ja hän pysyy pappina ainaisesti." (Hepr. 7:3) Melkisedek oli kantaisä Abrahamia suurempi, koska Abraham maksoi Melkisedekille kymmenykset ja Melkisedek siunasi Abrahamin. Jeesus tuli ihmiseksi, oli muiden ihmisten kaltainen, mutta ilman syntiä. Jeesus on armahtava ja uskollinen ylipappi. Päivän epistolan aloittavassa jakeessa (Hepr. 2:9) sanotaan, että Jeesuksen kärsimys ja uhrikuolema oli armollisen Jumalan tahto. Tämä armollisuus kohdistui nimenomaan meihin syntiinlangenneisiin ihmisiin. Jumalan Kristuksen sovitustyön ansiosta antama armahdus on tuottanut meille osallisuuden Kristuksen voitonseppeleestä; "seppelöity kirkkaudella ja kunnialla", vrt. Hepr. 2:9 ja Ps. 8:6, johon apostoli ilmeisesti viittaa jakeessa 7.

Viikko 6

Mark. 10:32-45 (Laskiaissunnuntai) Jumalan rakkauden uhritie

Kannattaa ensin katsoa, mitä Markuksen evankeliumin kokoaja on edellä kertonut tässä samassa luvussa. Jeesus on asettanut ihan pienet sylilapset uskon esikuviksi ja siunannut lapsia. Rikkaalle miehelle Jeesus on puhunut siitä, miten kaikesta tulee olla valmis luopumaan, kun lähtee Jeesusta seuraamaan. Pietari on esittänyt Jeesukselle kysymyksen: "Entä me? Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua." Jeesus on luvannut seuraajilleen kaiken tarpeellisen, moninkertaisesti.

Tätä taustaa vasten on erikoista, mutta toisaalta täysin ihmisluonnon mukaista, että Jaakob ja Johannes alkavat kysellä ministerinpaikkoja Jeesuksen hallituksessa. Kysymys osoittaa, että veljekset eivät ymmärtäneet Jumalan valtakunnan luonnetta. Ei opetuslapsista kukaan sitä ymmärtänyt. He olivat liiaksi tapahtumien keskipisteessä voidakseen käsittää, mitä on tapahtumassa. Näin oli siitä huolimatta, että Jeesus oli puhunut opetuslapsilleen kuolemastaan ja siihen johtavista tapahtumista moneen kertaan.

Jeesus puhuu sitten siitä, kuinka hallitsijat ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. - Siis jotakin makeaa valtaa luvassa myös Jumalan valtakunnassa? - Ei suinkaan. Jeesus kääntää esiin Jumalan valtakunnan järjestyksen, joka on kaikkien muiden valtakuntien järjestyksistä täysin poikkeava. "Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta."

Viikko 5

Lefkara

Keskiviikkona piti palauttaa vuokraamoon auto joka oli ollut meillä vähän yli kaksi kuukautta. Oikeastaan palautusaika oli jo klo 12, mutta sain lisäaikaa iltaan asti. Kiinnosti käydä Lefkarassa, joka on tunnettu pitseistä ja hopeakoruista. Itse asiassa on kaksi Lefkaraa. Menimme mutkikkaita teitä alempana vuorenrinteellä sijaitsevaan Kato Lefkaraan. Heti ensimmäiseksi kävimme katsomassa pientä kirkkoa ja tuliaisostosten jälkeen vielä toista pientä kirkkoa. Jännä asia, että ihan lähekkäin on näitä kirkkoja. Näissä ovet olivat auki tai helposti avattavissa. Sitten kävimme läheisessä kahvilassa kahvilla ja välipalalla. Muuten hyvä, mutta olisi pitänyt olla käteistä rahaa maksuksi. Leikilläni kysyin isännältä, kuinka monta lautasta meidän pitäisi tiskata, jotta kuittaisimme velkamme. Isäntä oli leikin ymmärtävä mies, mutta ei ruvennut kertomaan lautasten määrää, vaan neuvoi lähimmän pankkiautomaatin. Se sijaitsi siinä toisessa kylässä, ylemmässä eli Pano Lefkarassa. Sielläkin siis kävimme. Se on isompi kylä kuin Kato Lefkara. Tutustumisen arvoisia paikkoja kumpikin.

Luuk. 2:22-33 (Kynttilänpäivä) Kristus, Jumalan kirkkauden säteily

Jälleen kerran evankeliumitekstin äärellä voimme panna merkille, millainen vaikutus Jeesuksella ja hänen tuomallaan evankeliumilla on eri ihmisiin. Kun 40 päivän ikäistä Jeesus-lasta tuotiin temppeliin Herran lain mukaisesti, ei varmaan kovin moni temppelissä olleista huomannut tapahtumassa mitään erikoista. Simeon ja Hanna heistä mainitaan nimeltä. Tuollaisia uhrin tuojia kuin Maria ja Joosef kulki jatkuvasti. Nämä olivat aivan tavallisen näköisiä, vieläpä köyhiä ihmisiä, ja heidän uhrinsa oli köyhien ihmisten uhri.

Jeesuksen puolesta ei tarvinnut uhrata syntiuhria, koska hän itse oli Jumalalle kelpaava synnitön syntiuhri. Herran lain täyttääkseen Jeesus tämän teki, nyt siis vielä Maria ja Joosef häntä konkreettisesti auttoivat tuomaan Mooseksen kautta säädetyn syntiuhrin.

Simeonille oli ilmoitettu etukäteen, että hän kokee tämän. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Kun Simeon sitten Pyhän Hengen johdatuksesta tuli temppeliin, hän näki luonnollisilla silmillään saman minkä muutkin näkivät. Köyhä aviopari tuomassa esikoispoikaansa Herralle pyhitettäväksi. Simeon näki uskon silmillä kuitenkin paljon enemmän kuin tämän. Hän näki Jeesus-lapsessa koko maailman Vapahtajan ja samalla oman Vapahtajansa. Simeon oli siunauksensa ja kiitosrukouksensa luettuaan täysin valmis lähtemään tästä elämästä. Hänen ei tarvinnut epäillä, etteikö Jumala vie päätökseen pelastussuunnitelmaansa.

Tämänkin evankeliumin kohdalla on meille tärkeintä sanoa: Minun Herrani ja minun Jumalani!

Pienen kirkon säiden patinoima ovi Kato Lefkarassa. Kuva Pentti Kallioranta

Viikko 4

Viikko alkoi sateisena. Maanantai-iltapäivällä satoi melkoisesti ja vielä illalla ja seuraavana yönä. Tiistai oli enimmäkseen poutainen. Mölkyn jälkeen kasviretki Germasogeian padon lähistölle. Annelin lähettämä kuva antoi aiheen käydä omakohtaisesti katsomassa kauniin violettia ja hyväntuoksuista kukkaa. Kasvi on nimeltään kirjobauhinia (ks. kuva alapuolella) ja se on siis kukkiva puu. Nyt kukassa oleva on sikäli mukava, että puu ei ole vielä kasvanut isoksi, joten kukkien ihastelu onnistuu ilman tikkaita.

Vielä saisi tulla sateita, sen verran alhaalla näkyi olevan vesi edelleen patojärvessä, vaikka oli toki huomattavasti vedenpinta noussut viime käyntimme jälkeen. Varmaan turisti saattaa harmitella sateita, jos ne osuvat omalle viikon - parin lomalle. Kuitenkin kannattaa muistaa, että ilman sateita ei olisi vettä, ilman vettä ei olisi elämää - eikä turismia. Iloitkaamme siis jokaisesta pisarasta, joka taivaalta tulee tänäkin talvikautena.

Jatkaessani tätä kirjoitusta voin todeta, että myös torstai oli sadepäivä. Lauluillassa oli kuitenkin mukavasti väkeä. Lauluillan päätöshartaudessa puhuin kahdesta Jeesuksen opetuslapsesta, Filippuksesta ja Natanaelista (Joh.1. luku). Filippus oli ensimmäisten joukossa, kun Jeesus kutsui Galilean miehiä opetuslapsijoukkoonsa. Filippus kutsui Jeesuksen luo ystävänsä Natanaelin. Kun Natanael ihmetteli, voiko Nasaretista tulla mitään hyvää, Filippus ei ryhtynyt todistelemaan eikä perustelemaan. Hän vain yksinkertaisesti sanoi: "Tule, niin näet" ("Tule ja katso"). Tässä Filippus on meille jokaiselle esikuvana. Kun on itse kohdannut Jeesuksen ja kokenut hänen läsnäolonsa koko elämän muuttavan voiman, voi kutsua toista ihmistä: "Tule ja katso".

Kolopalloa pelattiin perjantaina. Vähän sateinen oli perjantaiaamukin, mutta vähän aikaa katoksen alla sadetta pidettyämme pääsimme pelaamaan. Toiset enemmän tai vähemmän kastelivat kenkiään märässä nurmikossa. Minä keksin keinon välttää kenkien kastumisen - pelasin avojaloin. Kolopallossa koettiin vauhtia ja jännittäviä tilanteita. Minä kunnostauduin kyseenalaisella tavalla lyömällä "Swimming pool in one" -lyönnin, eli löin heti ensimmäisen reiän ensimmäisen lyöntini niin pitkäksi, että pallo upposi hotellin pihan uima-altaaseen. Tietysti syvempään päähän, vettä 2,7 metriä. Onneksi oli varapallo. Eräs toinen pelaaja löi reiän yhdellä lyönnillä, tosin reikä ei ollut se, mihin oli tarkoitus lyödä. Ja me papit nauroimme niin.

Lauantaina retki perheen kanssa. Suuntasimme toistamiseen Kalidonian vesiputoukselle, koska nuoremme eivät olleet mukana siellä käydessämme vajaa kaksi viikkoa aikaisemmin. Itsekseni vähän tuumiskelin, että tulee toistoa, kun mennään uudestaan. Ihmeekseni ja ilokseni huomasin, että vesi oli huomattavasti lisääntynyt sitten viime käyntimme (vertaa kuvia 15.1. ja 27.1.). Sen kuuli veden kohinasta, joka tuli korviin jo reitin alkumetreillä, sen näki pienten purojen laajenemisena joeksi. Yhdessä kohdassa vesi virtasi poikki polun niin, että piti etsiä jalansijoja tarkoin. Vaellussauva osoittautui tarpeelliseksi. Evankeliumia on sanottu matkasauvaksi. Vesi virrassa oli erittäin kirkasta. Tuli mieleen Johanneksen Ilmestyksen kuvaus kristallinkirkkaasta elämän veden virrasta (Ilm. 22:1).

Sunnuntaina oli jälleen ilo kokoontua yhteiseen messuun. Sanna kertoi messun jälkeen kirkkokahveilla kuulumisia ihmiskaupan uhrien auttamistyössä. Erityisesti jäi mieleen, että esirukoukset ovat tärkeitä, antavat voimaa ja rohkeutta työhön.

Luuk. 17:7-10 (Kolmas sunnuntai ennen paastonaikaa, Ansaitsematon armo)

Jeesus kertoo ihan itsestäänselvyyden. Palvelija, joka tulee pellolta tai paimenesta, ei voi ensin käydä itse syömään ennen kuin on palvellut herraansa tämän aterioidessa. Jälleen huomaa, kuinka inhimillisesti vähäpätöisen tuntuinen asia Raamatussa on tosi kallisarvoinen. Palvelija vyöttäytyy huolehtiakseen Herransa ruoasta. Mitä tämä merkitsee. Kun pidämme huolta kaikkein vähäosaisimmista, heikoimmista, saamme heissä palvella Kristusta. Jokaisessa ihmisessä kohtaamme Kristuksen kasvot.

Arvoton palvelija ei tarkoita arvotonta Jumalan silmissä. Ansiotonta kylläkin. Pelastusta ei voi millään tekemisellä ansaita. Jokainen ihminen on kuitenkin Jumalan silmissä mittaamattoman arvokas ja Jumalalle rakas.

Kun olemme tehtävämme Jeesuksen palvelijoina tehneet, pääsemme itse taivaalliseen ruokapöytään tämän ajan jälkeen. Jo tässä ajassa saamme nauttia kaikkia armon aarteita.

Kirjobauhinia. Kuva Pentti Kallioranta

Kristallinkirkas elämän vesi. Kuva 27.1.2018 Pentti Kallioranta

Sateet ovat tuoneet lisää vettä virtaan. Kalidonian vesiputous 27.1.2018. Kuva Pentti Kallioranta

Viikko 3

Elävää vettä, teetä ja mielenkiintoisia kohtaamisia

Viikon aluksi retki vuorille. Kävimme patikoimassa ja katsomassa Kalidonian vesiputousta. Ei kooltaan mikään Niagara, mutta kuinka kallisarvoinen onkaan tuollainen elävä, virtaava vesi. Se on raikasta ja maistuvaa. Se antaa elämää. Patikoidessa ja autossa oli samalla hyvä vaihtaa kanttorin kanssa ajatuksia näin kauden ollessa vähän yli puolenvälin.

Kävimme kahdessa luostarissa. Ensimmäinen oli pieni munkkiluostari. Sen kirkkokin oli pieni ja vaatimaton. Afrikkalaissyntyinen munkki esitteli meille museota, jossa näki mm. oliiviöljyn valmistusta. Myymälän puolella hän tarjosi meille teetä ja opetti suomalaispapille Isä meidän rukouksen kreikankielellä.

Toinen luostari näytti olevan suljettu. Tuula-kanttori kuitenkin rohkeasti soitti portin pielen ovikelloa. Portti aukesi ja ylen topakka ja ystävällinen gerondissa (luostarin johtajatar) antoi meille avaimet kaikkiin luostarin kirkkoihin, joita oli kolme. Ennen kirkkoon menoa Tuula sekä vaimoni Arja saivat hameet lainaksi.

Kyselin mm. korkea-arvoisen papin istuimesta, joka on minua askarruttanut (ks. aiemmat päiväkirjamerkintäni Pafoksesta). Gerondissa sanoi, että istuin on piispaa varten. Sanoin, että eikös kuitenkin Jeesus Kristus itse ole kaikkein korkein pappi, johon istuimen teksti ja kuva viittaavat. Gerondissa sanoi, että piispa edustaa Jeesusta. Periaatteessa luulen ymmärtäväni idean. Kirkkokierroksen jälkeen gerondissa tarjosi meille teetä ja kyseli monenlaisia asioita mm. Pohjoismaiden pääkaupungeista, Suomesta ja suomen kielestä sekä kielemme sukulaisuudesta muihin kieliin.

Väkeä on tosiaan tullut lisää Suomesta. Mölkyssä laskin 28 henkilöä, tosin ihan kaikki eivät pelanneet. Kolopallo siirtyi torstailta perjantaille torstain sateen vuoksi. Torstai olikin tosi sateinen ja tuulinen päivä, lähes myrskyinen välillä. Lauluillassa oli kuitenkin 12 ihmistä, osa Estellan asukkaita, osa ulkoilmasta tulleita. Jokainen halukas sai oman laulutoivomuksensa toteutetuksi yhteislauluna. Lauluillan lopuksi luin viikon epistolan Tit. 1:1-3 apostolin tehtävästä: "Apostolina olen saanut tehtäväkseni auttaa Jumalan valittuja uskomaan, tuntemaan pyhän totuuden ja toivoen odottamaan ikuista elämää." (Tit. 1:1)

Kolopallossa tuli jopa hole in one eli reikä yhdellä lyönnillä. Ei minulle sentään. Kyllä puskaradio tietää, kenelle.

Mark. 1:29-39 (Kolmas sunnuntai loppiaisesta)

Saarnani aluksi kerroin, että olo on ihan erilainen kuin edellisen sunnuntain messussa. Onnistuin saamaan avun tukossa olleille korvilleni. Pienen tuntoinen vaiva saattaa vaikuttaa yllättävän paljon elämisen laatuun. Niin oli Simon Pietarin anopinkin laita. Kun Jeesus  meni ensimmäisten opetuslastensa kanssa Kapernaumin synagogaan, Pietarin anoppi makasi kotona kuumeessa. Vanhempi raamatunkäännös luonnehtii anopin sairautta osuvasti vilutaudiksi. Palelee niin, että ei pysty mitään tekemään. Palelee niin, etteivät mitkään peitot auta.

Jeesus opetuslapsineen tuli synagogasta suoraan Simonin ja Andreaksen kotiin. Jeesukselle kerrottiin Simonin anopin sairastavan. Hyvä oli, että kerrottiin. Jeesus paransi anopin, vaikka oli sapatti. Anoppi nousi heti palvelemaan vieraita. Yhden kirjaimen ero, palelevasta palvelevaksi, suuri ero elämisen laadussa.

Uskon tielläkin voi tuntea vilutautia. Jeesus parantaa evankeliumin lämmöllä.

Sapatin mentyä ohi illalla auringonlaskun jälkeen Jeesuksen luo tuli koko Kapernaum. Sairaat ja pahojen henkien vaivaamat tuotiin Jeesuksen parannettaviksi.

Aamulla varhain jo ennen auringonnousua Jeesus oli jälleen liikkeellä, vaikka edellinen päivä oli varmasti ollut pitkä. Jeesus aloitti päivänsä aamurukouksella. Sitten olikin taas aika mennä ihmisten pariin, kaikkialle Galileaan.

Kirjoitan tähän vielä sen, mikä saarnassa jäi sanomatta. Jeesus teki täydellisen työn, jotta me saisimme levon jopa evankeliumin työtä tehdessämme.

Polun varrelta matkalla vesiputoukselle. Kuva 15.1.2018 Pentti Kallioranta

Kalidonian vesiputous. Kuva 15.1.2018 Pentti Kallioranta

Viikko 2

Vuoden toisen viikon alkaessa huomasin, että joitakuita joulun Suomessa viettäneitä suomalaisia on palannut takaisin Kyprokselle. Mölkkyä pelattaessa huomasin. Ehkä joku sellainenkin on tullut, joka ei ole ennen joulua täällä ollutkaan. Tervetuloa kaikki! En sano, kuten erään liikkeen mainoksessa "entiset ja uudet asiakkaat". Liikkeen entinen asiakas on sellainen, joka on joskus asioinut liikkeessä, mutta ei enää asioi eikä aiokaan. Siispä sanon vielä uudelleen: Tervetuloa kaikki!

Olen kuullut, että tällä viikolla on tulossa ihan melkoinen ryhmä suomalaisia tänne pariksi kuukaudeksi. Toivottavasti sieltäkin osaavat ja haluavat tulla mukaan seurakunnalliseen toimintaan.

My name is Ben, isn't it?

Pitääköhän vaihtaa nimeä. Kas, kun jo toisen kerran kahvilassa asiakaspalvelija merkitsi nimekseni Ben, vaikka kummallakin kerralla koetin huolellisesti artikuloiden lausua "Pentti". Ensimmäinen kerta oli marraskuussa Nikosiassa, toinen kerta tällä viikolla Limassolissa. "Ben" on varmaan huomattavasti helpompi täällä käsittää kuin "Pentti". Voisi tietenkin sanoa kreikkalaisittain "Pente" (viisi) tai "Pempti" (torstai), mutta nimet Pentti ja Ben juontavat kumpikin latinankieliseen nimeen Benedictus (siunattu). Olkoon siis Pentti tai Ben, kunhan vain on siunattu. Tosin Karjalan ortodoksit ovat käyttäneet Penttiä myös Panteleimonin kutsumanimenä. Ei Panteleimon merkitykseltään huono nimi ole sekään, se merkitsee "kaikille armelias".

Kolopallossa oli uutta jännitystä, kun sain lukiolaispoikamme mukaan. Liikuntatunteja nämäkin, kävelyä mennen tullen ja peli perillä. Poika sai toiseksi parhaan tuloksen, vaikka ihan ensimmäisillä lyöntiyrityksillä lensivät turpeet eikä pallo. Piti kuitenkin tunnustaa, että taitaa poika olla tässäkin urheilulajissa isäänsä etevämpi.

Lauluillassa lauloimme mm. vanhoja kouluajoilta tuttuja lauluja ja muistelimme kansakoulun laulunkokeita. Kova paikka se oli laulaa yksin koko luokan kuullen. Lauluillassa oli nytkin varsin pieni joukko laulamassa. Lieneekö väki kyllästynyt laulamaan? Poissaolijoilta ei voi kysyä eikä läsnäolijoilta kannata kysyä.

Kommentti edelliseen: Kannatti kuitenkin kysyä

Sain sähköpostiini palautetta lauluilloista sen perusteella, mitä kirjoitin tähän päiväkirjaan. Näin tämän homman tuleekin toimia. Nämäkin päiväkirjamietteet ovat mm. sitä varten, että joku voisi kommentoida, kasvotusten, soittamalla, tekstiviestillä, sähköpostilla tai kotisivujen palautelomakkeen kautta ("Ota yhteyttä" -välilehti), siitäkin palaute ohjautuu turistipapin sähköpostiin. Lupaan vastata kaikkeen omalla nimellä annettuun palautteeseen.

Tervetuloa edelleen lauluiltoihinkin. Koetetaan ottaa nykyistä enemmän huomioon myös laulutoiveita, jotta laulut olisivat suuremmalta osin väelle tuttuja. Kyllä silti jokin oudompikin laulu aina sopinee joukkoon.

Minkä mittainen on naisen maili?

Etsimme tietä Lady's Mile Beach -nimiselle rannalle. Emme osanneet ihan suorinta tietä, mutta se ei haitannut. Osuimme hienolle keskiaikaiselle linnalle. Kolossin linna on näkemisen arvoinen, samoin linnan katolta avautuvat maisemat. Ihan pienten lasten kanssa en kyllä uskaltaisi mennä linnan yläkerroksiin tosi kapeita ja kaiteettomia kierreportaita enkä linnan kattotasanteelle. Pieni kirkko linnan läheisyydessä oli avoinna. Ulkopuolelta se toi mieleen Pafoksen Ayia Kyriaki -kirkon, tosin huomattavasti pienemmässä koossa.

Yritimme sitten lähestyä aikomaamme retkikohdetta suolajärven väärältä puolelta, mutta ystävällinen viranomainen neuvoi meille tien.

Katsoin Kyproksen matkailusivuilta, että Lady's Mile Beach on viiden kilometrin mittainen. Siis huomattavasti pidempi kuin tavallinen maili, joka on muistaakseni 1609 metriä. Me kävelimme rannasta noin puolet ja saman verran takaisin autolle. Näkinkenkiä oli rannalla runsaasti, ja otinkin pian mallia näkeistä. Riisuin kengät ja kävelin ja juoksinkin avojaloin yllättävän lämmintä rantahietikkoa. Paluumatkalla vaimoni otti oppia minusta. Kokemisen arvoista tällainen avojaloin kävely, tietysti jokainen tekee sen omalla vastuullaan.

Uimassakin käväisin meressä ennen paluuta Kyproksen kotiimme. Tähän aikaan ranta oli varsin rauhallinen, vain muutamia ihmisiä näimme rannalla.

Tästä on kulkenut paljasjalkainen suomalainen. Kuva Pentti Kallioranta

Sandaalit ovat päässeet hetkeksi levähtämään roskiksen kannelle. Eivät ne kuitenkaan vielä roskikseen jouda. Huomaa roskiksenkannen kaunis taivaansininen väri! Kuva Pentti Kallioranta

Aikuisena saa tehdä kaikenlaista kivaa. Lady's Mile Beach 14.1.2018. Kuva Pentti Kallioranta

Aaltojen tuutulaulu Lady's Mile Beachilla 14.1.2018. Kuva Pentti Kallioranta

Miksi kerron retkistä

Olen toisinaan miettinyt, kannattaako kertoa retkistämme näillä sivuilla. Pieniä välähdyksiä ja kokemuksia haluan kuitenkin kirjoittaa kertoakseni, että jotakin on löytynyt.

Tällä saarella, vaikka tämä kooltaan on helposti muutamassa tunnissa laidasta laitaan läpiajettu, on valtavasti mielenkiintoista. Joku löytää mielenkiintoiset asiat kulkemalla valmiilla ryhmämatkoilla, mutta on varmaan paljon minun kaltaisiani, jotka haluavat löytää itse mielenkiintoiset elämykset. Sen vuoksi en sanokaan, että kenenkään tarvitsisi kulkea samoja polkuja, joita näissä tuokiokuvissa kuvaan. Haluan vain osaltani innostaa löytöretkille, ei aina löytämään jotakin suurta vaan mieleenpainuvia elämyksiä pienistä asioista.

Yksi syy on tietenkin se, että tehtäväni turistipappina sisältää luontevasti kiinnostuksen siihen, mitä turisti tai meidän laillamme täällä useamman kuukauden viipyvä ulkosuomalainen voi täällä kokea. Osa-aikaisena työntekijänä on mahdollisuus kulkea melkoisen vapaasti, tosin näillä retkillä yhdistyy luovasti työ ja vapaa-aika.

Olisihan se aika erikoista, jos en osaisi mitään vastata ihmiselle, joka on kiinnostunut Kyproksen luonnosta ja kulttuurista, tai jos vastaisin: "En minä tiedä, kun olen kulkenut vain asunnon ja kirkon väliä."

Jokainen hetki on uusi elämys

Hyvin usein jossakin hienossa paikassa ja tilanteessa tulee ajatus - tästä täytyy saada valokuva. Ihan hyvä on valokuvata, mutta toivottavasti jokainen meistä muistaa ennen kaikkea kokea itse tilanteen ja paikan ainutlaatuisuuden. Esimerkiksi nyt sunnuntaina menimme uudelleen Lady's Mile Beachille, nyt nuoret mukana. Taivaan osittaisen pilvisyyden olisi voinut ennakoida harmautta, mutta voi ihmettä, millaisen väriloiston juuri auringon, meren ja pilvien yhteistyö sai aikaan! Aurinko laski siis länteen, kuten on tapana sanoa. Katsoimme merelle päin, siis itään, jossa oli monen muotoisia pilviä. Näkymä oli alituiseen vaihtuva, uskomattoman kaunis Jumalan akvarellimaalaus. Ei siitä voi valokuvaan saada kuin kalpean aavistuksen. Laitan tähän perään pari valokuvaa vain osoitukseksi tästä. En usko, että kameran laatu on ratkaiseva, vaikka hyvällä järjestelmäkameralla taitava kuvaaja saisi tietenkin huomattavasti parempia  kuvia kuin minä kännykkäkameralla. Idean ydinkohta on siis se, että elävä kokemus itse hetkessä ylittää vaikuttavuudessaan kaikki kuvalliset ja sanalliset kuvailut. 

Parhaan mahdollisen akvarellimaalarin taideteos Lady's Mile Beachilla. Kuva Pentti Kallioranta

Ilta on, syttyy valot kaupungin. Kuva Pentti Kallioranta

Luuk. 4:16-21 (Toinen sunnuntai loppiaisesta), Jeesuksen saarna Nasaretin synagogassa

Jeesus meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Ehkä sinäkin olet käynyt kirkossa tai muualla Jumalan Sanan kuulossa tapasi mukaan. Ei mikään huono tapa käydä sanankuulossa, kun Herramme itse antoi siihen esikuvan.

Jeesus nousi lukemaan, siinä ei ollut mitään poikkeuksellista. Tuskin sekään oli erikoista, että Jeesus puhui lukemansa profeetta Jesajan kohdan pohjalta joitakin sanoja.

Sanojen ajankohtaisuus oli pysäyttävää: "Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen." Tässä oli myös kompastuskivi kuulijoille. He kyllä kiittelivät Jeesusta ja ihmettelivät niitä armon sanoja, joita Jeesuksen huulilta lähti. Kuitenkin he melkein samaan hengenvetoon totesivat: "Eikö tuo ole Joosefin poika?"

Mekin voimme uskoa Jeesuksen sanojen mukaisesti - ja on välttämätöntä uskoa: Tänään, meidän kuultemme, on tämä kirjoitus käynyt toteen.

Mikä se kirjoitus on? Varmasti yksi kauneimpia Pyhän Raamatun monista kauniista kohdista:

"Herran Henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta."

Viikko 1

"Anna, oi Jeesus, rauha ja menestys!"

Monella meistä on jo vuosikymmenien takaa muistikuva pienestä keltakantisesta almanakasta. Varmaan sitä vieläkin on saatavilla, vaikka kalenterivalikoima on laajentunut ja monella sähköinen kalenteri on kokonaan korvannut fyysisen kalenterin.

Almanakassa oli varsin vähän muistiinpanotilaa, ehkä siihen kirjattiin jokin merkintä päivän säästä. Kuukausiaukeamalla oli nimipäivät, auringon, kuun ja planeettojen vaiheet ja liikkeet.

Itselleni ovat jääneet mieleen tammikuun aukeamalla vuoden alussa sanat: "Anna, oi Jeesus, rauha ja menestys!" sekä vuoden lopussa kiitos: "Ylistys, kiitos ja kunnia sinulle rakas Isä!"

Retkiä ja musiikkia

Uudenvuodenpäiväksi saimme kutsun lähellä Nikosiaa sijaitsevaan kylään suomalais-kyproslaisen perheen vieraiksi. Vierailu menikin aika pitkällä kaavalla. Iltapäivällä kolmen jälkeen perillä ja illalla kellon käydessä kymmentä kotimatkalle Limassoliin. Ruoanlaiton ja aterian sekä keskustelujen jälkeen musisoimme oikein sydämen kyllyydestä. Tuula-kanttori soitti flyygeliä, tyttäremme soitti selloa, ja lauloimme yhdessä ja erikseen. Kun lähdimme, täysikuu oli melkein keskellä taivasta. Saimme nähdä tämän ihastuttavan kodin ympäristöineen sekä auringonpaisteessa että illan kuutamossa. Sateet yhdessä auringonpaisteen kanssa olivat saaneet luonnon viheriöimään. Pihalta näkyi laajalti vuorille ja laaksoihin.

Kun koululaisilla oli vielä joululomaa ja opiskelijatyttäremme oli Suomesta ilahduttamassa meitä, teimme useita retkiä viikon aikana. Läheisellä Amathus-kukkulalla viivyimme auringonlaskuun asti. Patikoimme Kyparissian luontopolulla. Meren laulua kuuntelimme Pafoksessa linnan tuntumassa, matkalla Pafokseen Afroditen kiven juurella sekä Cavo Grekolla. [Kirjoitin tähän aikaisemmin, että Cavo Greko olisi saaren itäisin niemi. Se ei tietenkään pidä paikkaansa, jo pikainen vilkaisu karttaan kertoo, että Cavo Apostolos Andreas on huomattavasti idempänä kuin Cavo Greko. Cavo Greko on siis kuitenkin Kyproksen tasavallan itäisin niemi.]

Vaikuttava paikka on Afroditen kivi, vaikka emme Afroditeen uskokaan. Afroditen kerrotaan syntyneen meren vaahdosta, ja kyllä meri mielenkiintoisesti vaahtosikin Afroditen kiven luona. Meille on kuitenkin tärkeintä uskoa, että Vapahtajamme Jeesus, koko maailman Vapahtaja syntyi neitsyt Mariasta Pyhän Hengen voimasta.

Pafoksessa kävimme myös Ayia Kyriaki -kirkossa, jossa meillä oli ennen joulua Kauneimmat Joululaulut. Tutkin hämärässä kirkossa oikein taskulampun kanssa korkea-arvoisen papin istuinta. Selkänojan kuvassa on ylipappi, ja totesin siinäkin olevan ohessa teksti (kreikan kielellä) "Suuri Ylipappi". Siis kyllä siinäkin Jeesukseen viitataan, vaikka jollakulla inhimillisesti korkea-arvoisella papilla olisikin oikeus käyttää istuinta.

Pafos, Ayia Kyriaki. Kuva Pentti Kallioranta

Tarkkaan katsottaessa Ayia Kyriakin korkea-arvoisen papin istuimen selkänojassa erottuvat sanat "Suuri Ylipappi". Kuva Pentti Kallioranta

Loppiaisena Kyproksen itäisimmässä osassa

Loppiaisena teimme muutamien seurakuntalaisten kanssa kahdella henkilöautolla retken Ayia Napaan ja sen läheiselle Cavo Grekolle. Loppiaisen messussa meitä oli parikymmentä ihmistä sitten yhteensä. Mukava oli jälleen käydä Ayia Napassa ja kohdata myös tosi ystävällinen ruotsalaisten pappi Anders. Sattui olemaan kahdella läsnäolijalla syntymäpäivä, joten laulettiin kirkkokahveilla kahdesti "Paljon onnea vaan" sekä vielä kummallekin yhteisesti "Jeesus siunatkoon sua".

Matt. 2:1-12 (Loppiainen eli Epifania)

Uskollinen tähti, Jumalan Sana oppaanamme! Tähti odotteli idän tietäjiä jopa heidän Jerusalemiin Herodeksen palatsiin tekemänsä hukkareissun ajan. Lapsenomaisella mielikuvituksella kuvailin saarnassani, kuinka tähti odotteli tienhaaran kohdalla valmiina palvelukseen. Jos tähti osaisi hymyillä, se varmaan olisi hymyillyt sääliväisen ymmärtäväisesti tietäjien poikkeamiselle.

Kukaan Jerusalemista ei lähtenyt mukaan Jeesus-lasta katsomaan! Ylipapit ja lainopettajat kyllä tunsivat Raamattunsa, sekä Tooran että Profeetat. He osasivat profeetallisen ennustuksen mukaan neuvoa Messiaan etsijät Betlehemiin. Itse he kuitenkin jäivät Jerusalemiin.

Tietäjien matkan vaivat palkittiin täydellisesti. Jo tähden pysähtyminen sen paikan ylle, missä Jeesus-lapsi oli, sai tietäjät suuren ilon valtaan. Lapsen ja Maria-äidin nähdessään he eivät tyytyneet muodollisiin hovikumarruksiin vaan heittäytyivät maahan asti kumartamaan Kuningasta, jonka tähti oli ja on nousevan kuninkaan tähti. Herodeksen tähti oli laskemassa, mutta Jeesuksesta sanotaan: "Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme." Jeesuksen tähti ei laske koskaan.

Luuk. 3:15-18, 21-22 (Ensimmäinen sunnuntai loppiaisesta)

Kasteen lahjan sunnuntai. St Catherinen kirkossa on havainnollisesti kuvattu seinämaalauksessa Jeesuksen kaste Jordanilla. Vai pitäisikö sanoa Jordanissa, sillä upotuskastehan se oli. Minulta on joskus kysytty, miksi meidän kirkossamme on käytössä valelukaste. Käytännön syistä, kirkot ovat olleet niin kylmiä talvisaikaan, että lasta ei ole haluttu upottaa veteen vilustumaan. Kotikasteiden yleistyessä on ollut luontevaa jatkaa samaa tapaa. Päälaen valeleminen kastevedellä edustaa koko ihmisen upottamista.

Vanhan testamentin lukukappale puhuu veden upottavasta voimasta, vedenpaisumuksesta (1. Moos. 9:12-16), mutta ennen kaikkea liitosta, jonka merkiksi Jumala asetti sateenkaaren. Uuden testamentin liiton vahvistuksina ovat pyhä kaste ja Herran Ehtoollinen. Vesi on siis toisessa kohdassa (vedenpaisumus) kaaosmahti, jonka Jumala kuitenkin hallitsee, toisessa kohdassa (kaste) Jumalan pelastusteon aineellinen välikappale.

"Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme."

Johannes Kastaja kastaa Jeesuksen Jordanilla. Maalaus St Catherinen kirkkosalissa. Kuva Anneli Vinha