Turistipapin päiväkirja kevätkausi 2018

Kausi 2017-2018 / Pentti Kallioranta (Edellisten kausien päiväkirjat päiväkirja-arkistossa) Kevätkausi 2018 (viikkonumeroiden mukaan uusin päivitys ylimpänä)

Viikko 3

Elävää vettä, teetä ja mielenkiintoisia kohtaamisia

Viikon aluksi retki vuorille. Kävimme patikoimassa ja katsomassa Kalidonian vesiputousta. Ei kooltaan mikään Niagara, mutta kuinka kallisarvoinen onkaan tuollainen elävä, virtaava vesi. Se on raikasta ja maistuvaa. Se antaa elämää. Patikoidessa ja autossa oli samalla hyvä vaihtaa kanttorin kanssa ajatuksia näin kauden ollessa vähän yli puolenvälin.

Kävimme kahdessa luostarissa. Ensimmäinen oli pieni munkkiluostari. Sen kirkkokin oli pieni ja vaatimaton. Afrikkalaissyntyinen munkki esitteli meille museota, jossa näki mm. oliiviöljyn valmistusta. Myymälän puolella hän tarjosi meille teetä ja opetti suomalaispapille Isä meidän rukouksen kreikankielellä.

Toinen luostari näytti olevan suljettu. Tuula-kanttori kuitenkin rohkeasti soitti portin pielen ovikelloa. Portti aukesi ja ylen topakka ja ystävällinen gerondissa (luostarin johtajatar) antoi meille avaimet kaikkiin luostarin kirkkoihin, joita oli kolme. Ennen kirkkoon menoa Tuula sekä vaimoni Arja saivat hameet lainaksi.

Kyselin mm. korkea-arvoisen papin istuimesta, joka on minua askarruttanut (ks. aiemmat päiväkirjamerkintäni Pafoksesta). Gerondissa sanoi, että istuin on piispaa varten. Sanoin, että eikös kuitenkin Jeesus Kristus itse ole kaikkein korkein pappi, johon istuimen teksti ja kuva viittaavat. Gerondissa sanoi, että piispa edustaa Jeesusta. Periaatteessa luulen ymmärtäväni idean. Kirkkokierroksen jälkeen gerondissa tarjosi meille teetä ja kyseli monenlaisia asioita Suomesta ja suomen kielestä sekä kielemme sukulaisuudesta muihin kieliin.

Polun varrelta matkalla vesiputoukselle. Kuva Pentti Kallioranta

Kalidonian vesiputous. Kuva Pentti Kallioranta

Viikko 2

Vuoden toisen viikon alkaessa huomasin, että joitakuita joulun Suomessa viettäneitä suomalaisia on palannut takaisin Kyprokselle. Mölkkyä pelattaessa huomasin. Ehkä joku sellainenkin on tullut, joka ei ole ennen joulua täällä ollutkaan. Tervetuloa kaikki! En sano, kuten erään liikkeen mainoksessa "entiset ja uudet asiakkaat". Liikkeen entinen asiakas on sellainen, joka on joskus asioinut liikkeessä, mutta ei enää asioi eikä aiokaan. Siispä sanon vielä uudelleen: Tervetuloa kaikki!

Olen kuullut, että tällä viikolla on tulossa ihan melkoinen ryhmä suomalaisia tänne pariksi kuukaudeksi. Toivottavasti sieltäkin osaavat ja haluavat tulla mukaan seurakunnalliseen toimintaan.

My name is Ben, isn't it?

Pitääköhän vaihtaa nimeä. Kas, kun jo toisen kerran kahvilassa asiakaspalvelija merkitsi nimekseni Ben, vaikka kummallakin kerralla koetin huolellisesti artikuloiden lausua "Pentti". Ensimmäinen kerta oli marraskuussa Nikosiassa, toinen kerta tällä viikolla Limassolissa. "Ben" on varmaan huomattavasti helpompi täällä käsittää kuin "Pentti". Voisi tietenkin sanoa kreikkalaisittain "Pente" (viisi) tai "Pempti" (torstai), mutta nimet Pentti ja Ben juontavat kumpikin latinankieliseen nimeen Benedictus (siunattu). Olkoon siis Pentti tai Ben, kunhan vain on siunattu. Tosin Karjalan ortodoksit ovat käyttäneet Penttiä myös Panteleimonin kutsumanimenä. Ei Panteleimon merkitykseltään huono nimi ole sekään, se merkitsee "kaikille armelias".

Kolopallossa oli uutta jännitystä, kun sain lukiolaispoikamme mukaan. Liikuntatunteja nämäkin, kävelyä mennen tullen ja peli perillä. Poika sai toiseksi parhaan tuloksen, vaikka ihan ensimmäisillä lyöntiyrityksillä lensivät turpeet eikä pallo. Piti kuitenkin tunnustaa, että taitaa poika olla tässäkin urheilulajissa isäänsä etevämpi.

Lauluillassa lauloimme mm. vanhoja kouluajoilta tuttuja lauluja ja muistelimme kansakoulun laulunkokeita. Kova paikka se oli laulaa yksin koko luokan kuullen. Lauluillassa oli nytkin varsin pieni joukko laulamassa. Lieneekö väki kyllästynyt laulamaan? Poissaolijoilta ei voi kysyä eikä läsnäolijoilta kannata kysyä.

Kommentti edelliseen: Kannatti kuitenkin kysyä

Sain sähköpostiini palautetta lauluilloista sen perusteella, mitä kirjoitin tähän päiväkirjaan. Näin tämän homman tuleekin toimia. Nämäkin päiväkirjamietteet ovat mm. sitä varten, että joku voisi kommentoida, kasvotusten, soittamalla, tekstiviestillä, sähköpostilla tai kotisivujen palautelomakkeen kautta ("Ota yhteyttä" -välilehti), siitäkin palaute ohjautuu turistipapin sähköpostiin. Lupaan vastata kaikkeen omalla nimellä annettuun palautteeseen.

Tervetuloa edelleen lauluiltoihinkin. Koetetaan ottaa nykyistä enemmän huomioon myös laulutoiveita, jotta laulut olisivat suuremmalta osin väelle tuttuja. Kyllä silti jokin oudompikin laulu aina sopinee joukkoon.

Minkä mittainen on naisen maili?

Etsimme tietä Lady's Mile Beach -nimiselle rannalle. Emme osanneet ihan suorinta tietä, mutta se ei haitannut. Osuimme hienolle keskiaikaiselle linnalle. Kolossin linna on näkemisen arvoinen, samoin linnan katolta avautuvat maisemat. Ihan pienten lasten kanssa en kyllä uskaltaisi mennä linnan yläkerroksiin tosi kapeita ja kaiteettomia kierreportaita enkä linnan kattotasanteelle. Pieni kirkko linnan läheisyydessä oli avoinna. Ulkopuolelta se toi mieleen Pafoksen Ayia Kyriaki -kirkon, tosin huomattavasti pienemmässä koossa.

Yritimme sitten lähestyä aikomaamme retkikohdetta suolajärven väärältä puolelta, mutta ystävällinen viranomainen neuvoi meille tien.

Katsoin Kyproksen matkailusivuilta, että Lady's Mile Beach on viiden kilometrin mittainen. Siis huomattavasti pidempi kuin tavallinen maili, joka on muistaakseni 1609 metriä. Me kävelimme rannasta noin puolet ja saman verran takaisin autolle. Näkinkenkiä oli rannalla runsaasti, ja otinkin pian mallia näkeistä. Riisuin kengät ja kävelin ja juoksinkin avojaloin yllättävän lämmintä rantahietikkoa. Paluumatkalla vaimoni otti oppia minusta. Kokemisen arvoista tällainen avojaloin kävely, tietysti jokainen tekee sen omalla vastuullaan.

Uimassakin käväisin meressä ennen paluuta Kyproksen kotiimme. Tähän aikaan ranta oli varsin rauhallinen, vain muutamia ihmisiä näimme rannalla.

Tästä on kulkenut paljasjalkainen suomalainen. Kuva Pentti Kallioranta

Sandaalit ovat päässeet hetkeksi levähtämään roskiksen kannelle. Eivät ne kuitenkaan vielä roskikseen jouda. Huomaa roskiksenkannen kaunis taivaansininen väri! Kuva Pentti Kallioranta

Miksi kerron retkistä

Olen toisinaan miettinyt, kannattaako kertoa retkistämme näillä sivuilla. Pieniä välähdyksiä ja kokemuksia haluan kuitenkin kirjoittaa kertoakseni, että jotakin on löytynyt.

Tällä saarella, vaikka tämä kooltaan on helposti muutamassa tunnissa laidasta laitaan läpiajettu, on valtavasti mielenkiintoista. Joku löytää mielenkiintoiset asiat kulkemalla valmiilla ryhmämatkoilla, mutta on varmaan paljon minun kaltaisiani, jotka haluavat löytää itse mielenkiintoiset elämykset. Sen vuoksi en sanokaan, että kenenkään tarvitsisi kulkea samoja polkuja, joita näissä tuokiokuvissa kuvaan. Haluan vain osaltani innostaa löytöretkille, ei aina löytämään jotakin suurta vaan mieleenpainuvia elämyksiä pienistä asioista.

Yksi syy on tietenkin se, että tehtäväni turistipappina sisältää luontevasti kiinnostuksen siihen, mitä turisti tai meidän laillamme täällä useamman kuukauden viipyvä ulkosuomalainen voi täällä kokea. Osa-aikaisena työntekijänä on mahdollisuus kulkea melkoisen vapaasti, tosin näillä retkillä yhdistyy luovasti työ ja vapaa-aika.

Olisihan se aika erikoista, jos en osaisi mitään vastata ihmiselle, joka on kiinnostunut Kyproksen luonnosta ja kulttuurista, tai jos vastaisin: "En minä tiedä, kun olen kulkenut vain asunnon ja kirkon väliä."

Jokainen hetki on uusi elämys

Hyvin usein jossakin hienossa paikassa ja tilanteessa tulee ajatus - tästä täytyy saada valokuva. Ihan hyvä on valokuvata, mutta toivottavasti jokainen meistä muistaa ennen kaikkea kokea itse tilanteen ja paikan ainutlaatuisuuden. Esimerkiksi nyt sunnuntaina menimme uudelleen Lady's Mile Beachille, nyt nuoret mukana. Taivaan osittaisen pilvisyyden olisi voinut ennakoida harmautta, mutta voi ihmettä, millaisen väriloiston juuri auringon, meren ja pilvien yhteistyö sai aikaan! Aurinko laski siis länteen, kuten on tapana sanoa. Katsoimme merelle päin, siis itään, jossa oli monen muotoisia pilviä. Näkymä oli alituiseen vaihtuva, uskomattoman kaunis Jumalan akvarellimaalaus. Ei siitä voi valokuvaan saada kuin kalpean aavistuksen. Laitan tähän perään pari valokuvaa vain osoitukseksi tästä. En usko, että kameran laatu on ratkaiseva, vaikka hyvällä järjestelmäkameralla taitava kuvaaja saisi tietenkin huomattavasti parempia  kuvia kuin minä kännykkäkameralla. Idean ydinkohta on siis se, että elävä kokemus itse hetkessä ylittää vaikuttavuudessaan kaikki kuvalliset ja sanalliset kuvailut. 

Aaltojen tuutulaulua Lady's Mile Beachilla. Kuva Pentti Kallioranta

Ilta on, syttyy valot kaupungin. Kuva Pentti Kallioranta

Luuk. 4:16-21 (Toinen sunnuntai loppiaisesta), Jeesuksen saarna Nasaretin synagogassa

Jeesus meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Ehkä sinäkin olet käynyt kirkossa tai muualla Jumalan Sanan kuulossa tapasi mukaan. Ei mikään huono tapa käydä sanankuulossa, kun Herramme itse antoi siihen esikuvan.

Jeesus nousi lukemaan, siinä ei ollut mitään poikkeuksellista. Tuskin sekään oli erikoista, että Jeesus puhui lukemansa profeetta Jesajan kohdan pohjalta joitakin sanoja.

Sanojen ajankohtaisuus oli pysäyttävää: "Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen." Tässä oli myös kompastuskivi kuulijoille. He kyllä kiittelivät Jeesusta ja ihmettelivät niitä armon sanoja, joita Jeesuksen huulilta lähti. Kuitenkin he melkein samaan hengenvetoon totesivat: "Eikö tuo ole Joosefin poika?"

Mekin voimme uskoa Jeesuksen sanojen mukaisesti - ja on välttämätöntä uskoa: Tänään, meidän kuultemme, on tämä kirjoitus käynyt toteen.

Mikä se kirjoitus on? Varmasti yksi kauneimpia Pyhän Raamatun monista kauniista kohdista:

"Herran Henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta."

Viikko 1

Tekstisisältöä pääset muokkaamaan tuplaklikkaamalla tekstialuetta. Tekstieditorilla voit lisätä ja muokata linkkejä, lihavoida, kursivoida ja alleviivata tekstiä sekä luoda listauselementtejä ja numerolistauksia. Asetuksista voit asemoida tekstin oikealle, vasemmalle tai keskitetyksi sekä jakaa tekstikappaleen useampaan eri komponenttiin.

"Anna, oi Jeesus, rauha ja menestys!"

Monella meistä on jo vuosikymmenien takaa muistikuva pienestä keltakantisesta almanakasta. Varmaan sitä vieläkin on saatavilla, vaikka kalenterivalikoima on laajentunut ja monella sähköinen kalenteri on kokonaan korvannut fyysisen kalenterin.

Almanakassa oli varsin vähän muistiinpanotilaa, ehkä siihen kirjattiin jokin merkintä päivän säästä. Kuukausiaukeamalla oli nimipäivät, auringon, kuun ja planeettojen vaiheet ja liikkeet.

Itselleni ovat jääneet mieleen tammikuun aukeamalla vuoden alussa sanat: "Anna, oi Jeesus, rauha ja menestys!" sekä vuoden lopussa kiitos: "Ylistys, kiitos ja kunnia sinulle rakas Isä!"

Retkiä ja musiikkia

Uudenvuodenpäiväksi saimme kutsun lähellä Nikosiaa sijaitsevaan kylään suomalais-kyproslaisen perheen vieraiksi. Vierailu menikin aika pitkällä kaavalla. Iltapäivällä kolmen jälkeen perillä ja illalla kellon käydessä kymmentä kotimatkalle Limassoliin. Ruoanlaiton ja aterian sekä keskustelujen jälkeen musisoimme oikein sydämen kyllyydestä. Tuula-kanttori soitti flyygeliä, tyttäremme soitti selloa, ja lauloimme yhdessä ja erikseen. Kun lähdimme, täysikuu oli melkein keskellä taivasta. Saimme nähdä tämän ihastuttavan kodin ympäristöineen sekä auringonpaisteessa että illan kuutamossa. Sateet yhdessä auringonpaisteen kanssa olivat saaneet luonnon viheriöimään. Pihalta näkyi laajalti vuorille ja laaksoihin.

Kun koululaisilla oli vielä joululomaa ja opiskelijatyttäremme oli Suomesta ilahduttamassa meitä, teimme useita retkiä viikon aikana. Läheisellä Amathus-kukkulalla viivyimme auringonlaskuun asti. Patikoimme Kyparissian luontopolulla. Meren laulua kuuntelimme Pafoksessa linnan tuntumassa, matkalla Pafokseen Afroditen kiven juurella sekä Cavo Grekolla. [Kirjoitin tähän aikaisemmin, että Cavo Greko olisi saaren itäisin niemi. Se ei tietenkään pidä paikkaansa, jo pikainen vilkaisu karttaan kertoo, että Cavo Apostolos Andreas on huomattavasti idempänä kuin Cavo Greko. Cavo Greko on siis kuitenkin Kyproksen tasavallan itäisin niemi.]

Vaikuttava paikka on Afroditen kivi, vaikka emme Afroditeen uskokaan. Afroditen kerrotaan syntyneen meren vaahdosta, ja kyllä meri mielenkiintoisesti vaahtosikin Afroditen kiven luona. Meille on kuitenkin tärkeintä uskoa, että Vapahtajamme Jeesus, koko maailman Vapahtaja syntyi neitsyt Mariasta Pyhän Hengen voimasta.

Pafoksessa kävimme myös Ayia Kyriaki -kirkossa, jossa meillä oli ennen joulua Kauneimmat Joululaulut. Tutkin hämärässä kirkossa oikein taskulampun kanssa korkea-arvoisen papin istuinta. Selkänojan kuvassa on ylipappi, ja totesin siinäkin olevan ohessa teksti (kreikan kielellä) "Suuri Ylipappi". Siis kyllä siinäkin Jeesukseen viitataan, vaikka jollakulla inhimillisesti korkea-arvoisella papilla olisikin oikeus käyttää istuinta.

Pafos, Ayia Kyriaki. Kuva Pentti Kallioranta

Tarkkaan katsottaessa Ayia Kyriakin korkea-arvoisen papin istuimen selkänojassa erottuvat sanat "Suuri Ylipappi". Kuva Pentti Kallioranta

Loppiaisena Kyproksen itäisimmässä osassa

Loppiaisena teimme muutamien seurakuntalaisten kanssa kahdella henkilöautolla retken Ayia Napaan ja sen läheiselle Cavo Grekolle. Loppiaisen messussa meitä oli parikymmentä ihmistä sitten yhteensä. Mukava oli jälleen käydä Ayia Napassa ja kohdata myös tosi ystävällinen ruotsalaisten pappi Anders. Sattui olemaan kahdella läsnäolijalla syntymäpäivä, joten laulettiin kirkkokahveilla kahdesti "Paljon onnea vaan" sekä vielä kummallekin yhteisesti "Jeesus siunatkoon sua".

Matt. 2:1-12 (Loppiainen eli Epifania)

Uskollinen tähti, Jumalan Sana oppaanamme! Tähti odotteli idän tietäjiä jopa heidän Jerusalemiin Herodeksen palatsiin tekemänsä hukkareissun ajan. Lapsenomaisella mielikuvituksella kuvailin saarnassani, kuinka tähti odotteli tienhaaran kohdalla valmiina palvelukseen. Jos tähti osaisi hymyillä, se varmaan olisi hymyillyt sääliväisen ymmärtäväisesti tietäjien poikkeamiselle.

Kukaan Jerusalemista ei lähtenyt mukaan Jeesus-lasta katsomaan! Ylipapit ja lainopettajat kyllä tunsivat Raamattunsa, sekä Tooran että Profeetat. He osasivat profeetallisen ennustuksen mukaan neuvoa Messiaan etsijät Betlehemiin. Itse he kuitenkin jäivät Jerusalemiin.

Tietäjien matkan vaivat palkittiin täydellisesti. Jo tähden pysähtyminen sen paikan ylle, missä Jeesus-lapsi oli, sai tietäjät suuren ilon valtaan. Lapsen ja Maria-äidin nähdessään he eivät tyytyneet muodollisiin hovikumarruksiin vaan heittäytyivät maahan asti kumartamaan Kuningasta, jonka tähti oli ja on nousevan kuninkaan tähti. Herodeksen tähti oli laskemassa, mutta Jeesuksesta sanotaan: "Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme." Jeesuksen tähti ei laske koskaan.

Luuk. 3:15-18, 21-22 (Ensimmäinen sunnuntai loppiaisesta)

Kasteen lahjan sunnuntai. St Catherinen kirkossa on havainnollisesti kuvattu seinämaalauksessa Jeesuksen kaste Jordanilla. Vai pitäisikö sanoa Jordanissa, sillä upotuskastehan se oli. Minulta on joskus kysytty, miksi meidän kirkossamme on käytössä valelukaste. Käytännön syistä, kirkot ovat olleet niin kylmiä talvisaikaan, että lasta ei ole haluttu upottaa veteen vilustumaan. Kotikasteiden yleistyessä on ollut luontevaa jatkaa samaa tapaa. Päälaen valeleminen kastevedellä edustaa koko ihmisen upottamista.

Vanhan testamentin lukukappale puhuu veden upottavasta voimasta, vedenpaisumuksesta (1. Moos. 9:12-16), mutta ennen kaikkea liitosta, jonka merkiksi Jumala asetti sateenkaaren. Uuden testamentin liiton vahvistuksina ovat pyhä kaste ja Herran Ehtoollinen. Vesi on siis toisessa kohdassa (vedenpaisumus) kaaosmahti, jonka Jumala kuitenkin hallitsee, toisessa kohdassa (kaste) Jumalan pelastusteon aineellinen välikappale.

"Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme."

Johannes Kastaja kastaa Jeesuksen Jordanilla. Maalaus St Catherinen kirkkosalissa. Kuva Anneli Vinha